Ja taas sitä mennään

-
Viikko oli vauhdikas ja vauhdikkaalta tämä viikonloppukin näyttää. Viikkoon ei mahtunut yhtään erillistä liikuntaa eli kaikki liikkuminen viikolla on ollut ns. arkiliikuntaa, joka sekin on jäänyt harmillisen vähäiseksi kun oon istunut koulunpenkillä ja illat opiskellut tai valmistellut opintoja. Tämä päiväkin menee etu päässä istumispuuhissa, ensin autossa istuen, sitten "istumatyössä".

Huomenna onneksi pääsen "liikkumaan" tai pitäisikö sanoa askeltamaan, kun pääsen suurella kirkolla muutamaksi tunniksi omilleni. Vielä on auki kiertelenkö shoppailemassa vai kierränkö kaupunkia Pokemoneja metsästäen tai vain kameran kanssa. Nuo kaksi jälkimmäistä kuulostaa enempi mun jutulta. Itiksessä tosin ajattelin poiketa kotimatkalla kun sieltä näyttäisi löytyvän mun harrastukseen liittyvä esine 80% alennuksessa, pitänee seurata liikkeen varastotilannetta.

Sokeriton syyskuu eli näkyvä sokeri/herkut pois on mennyt mukavasti. Tällä tosin viikolla kiusauksia on ollut ja täytyy todeta, että niistä kieltäytyminen on ollut aiempaa haastavampaa. Ärsyttävintä tässä lienee on ollut kun paino vain ei putoa vaikka ruokavalio on ollut terveellinen ja annoskoot erittäin järkeviä, ihan oikaesti järkeviä. Turhauttavaa, mutta periksi en anna. Seurantavälineeksi pitää ottaa myös mittanauha, josko se antaisi positiivisempaa palautetta. Niin ja sitä liikuntaa...

Tässähän tämä kiireetön aamunhetki meni mukavasti sängyssä köllötellen päivän lehtiä lueskellen ja blogia päivittäen. Nyt kiiruun pariin...

Aurinkoista viikonloppua!








Kommentit

  1. Sinisen sohvan emäntä25. syyskuuta 2016 klo 15.18

    Ihana kuva, kun usva leijuu veden yllä tulee tyyni ja rauhallinen olo. Painoasioissa voi mennä terveys edellä. Paino ei yhdessä yössä nouse eikä laskekaan kovin nopeasti, mutta oma hyvä olo on paras kannustin. Venyttely on liikuntapuolella erityisen hyvä tässä painoasiassa, tulee lisää pituutta! Ainakin antaa toivetta...

    VastaaPoista
  2. Laiskiainen28. syyskuuta 2016 klo 21.20

    Tuo usva oli maaginen, harni, ettei ollut aikaa jäädä sitä ihailemaan, mutta kuvakin rauhoittaa.

    Terveys ja jaksaminen edellä mennään, mutta kuulauden jälkeen sitä toivoisi edes pientä edistystä ;).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

-
Kuva
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.  
Read more »

Vauhdikasta elämää

-
Kuva
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua…   Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikane
Read more »

Syyskuu meni, lokakuu tuli

-
Kuva
 Syyskuu meni ja vihels mennessään. Töissä oli ihan julmettu kiire. Laskin juuri, että syyskuussa oli 26 kirjattua ”ylituntia” ja päälle vielä ne kirjaamattomat ”talkootunnit”. No, jossain kohtaa ylitunnit saa tasoitettua pois ja silmissä siintää jo 2,5 viikon päästä syksyn lomaviikko ilman erityisiä suunnitelmia.  Tärkeimmät ensin…Kyösti on lähtenyt maailmalle. Viimeinen kunnon kuva Kyöstistä on syyskuun puolesta välistä jolloin sillä oli vielä ”mohikaani”. Hiukan haikeaahan se on kun ”lapset” lähtevät maailmalle, mutta onneksi Kyöstikin käy vielä vierailuilla. Aamuisin, niinä päivinä, kun en ole etänä kiirehdin töihin kaffekupin kanssa. Lämmitetyn maidon ansiosta kahvi on toistaiseksi pysynyt riittävän lämpimänä töihin asti, mutta ilmojen kylmetessä pitää miettiä järeämpiä ratkaisuja. Äkkinäisempi voisi ihmetellä voisiko sen kahvin juoda jo kotona. Aamupuuro kuuluu arki ja vähän viikonloppu ruutiineihinkin     Viime viikonloppuna, kun olin flunssan kourissa mua hemmoteltiin itse tehd
Read more »