Täällä ollaan
Alkuvuosi meni aikalailla plörinäksi kipeän silmän takia. Melkein kuukauden päivät kului särkylääkkeitä nappaillen, pimeässä äänikirjoja kuunnellen ja nukkuen. Siinä meinasi pälli hajota. Ainoa “aktiviteetti” oli ramppaaminen alueen silmäpolilla, parhaimmillaan kahdesti viikossa. Luvattoman kauan jouduin odottamaan pääsyä HUSiin silmäoperaatioon, ja odotus tuntui loputtomalta. Mutta kun vihdoin pääsin leikkaukseen, alkoi myös toipuminen – ja sen myötä pieni toivonkipinä paluusta normaaliin arkeen. Olin töistä pois puolitoista kuukautta. Edelleenkin täytyy muistaa jaksottaa työskentelyä tietokoneella, ettei silmä rasitu liikaa. Tauot eivät ole enää suositus vaan pakko, ja ruutuaikaa pitää oikeasti vahtia. Kärvistelen myös sen kanssa, etten vieläkään saa mennä saunaan, uimaan tai vesijumppaan. Näillä näkymin lupa heltisi vasta pääsiäisviikolla, kun on seuraava kontrolli. Sinne asti mennään maltilla – vaikka se ei todellakaan ole vahvin lajini. En ole vielä ehtinyt lukea teidän alkuv...
