Tekstit

Helmikuun alun höpinää

Kuva
Hups ja ollaan jo helmikuussa. Kaija Pakkasen lorussa ” helmikuussa säkeniä säihkyy hanki” . N iitä säkeniä täällä odotellaan kovasti. Tammikuussakin oli muutama lähes ”keväinen” päivä ja lumia suli räystäältä.  Pöllö oli oikeilla jäljillä. Hokasin myöhemmin googlailla pinnemåleria kun sellainen teksti siinä härpäkkeessä oli. Nämäkin härpäkkeetkin ovat kehittyneet. Kuvassa modernimpi versio.   Muutossa en raaskinut hävittää vanhoja Aku Ankkoja. Taas ne pompsahti laatikoita purkaessa, eikä niille edelleenkään ole paikkaa (kuin ullakolla), mutta hävittää en raatsi. Ehkä sitten joskus kaivan ne sieltä ja lueskella niitä mökillä sateen rapistessa kattoon.   Havahduin kynsiä lakatessa miten sytot on vaikuttaneet kynsiin, mutta onneksi ne eivät sentään ole lähteneet kuten joillekin on käynyt.   Nyt en muista olenko aiemmin kehunut airfryeria kananmunien ”keittämisessä”. Joskus vähän asialle naureskelinkin, mutta nyttemmin olen todennut miten helposti kuorittavia ja miten hyviä munia pöhöttim

Perjantai ja aurinko

Kuva
Hämäävä otsikko lauantaissa jo ollaan. Olin eilen kirjoittamassa postausta ja otsikon verran ehdin kirjoittaa.  Aivan ensiksi haluan kiittää Repua. Joulukalenteri palkinto saapui postissa (jo ke) Kiitos Repu! Asterixia lukiessa nousi niin paljon muistoja. Lapsuudessani vietin paljon aikaa kirjastossa ja siellä luettiin paljon sarjakuvia Asterixia, Tinttia ja Lucky Lukea. Muistan vieläkin tarkan hyllyyn kohdan missä sarjakuvat olivat. Muistellessaan palautteeni mieleen muutenkin kirjastoa ja sen kirjaston tätejä. Kirjasto oli lapsuudessani tärkeä paikka. Eilen oli ihanan upea aurinkoinen päivä. Kävin ostamassa tulppaaneja ja nautin auringonvalosta. Valon määrä on lisääntynyt jo jonkun verran ja sen huomaa erityisesti kirkkaina päivinä. Ostin myös tuollaisia wasabi päällysteisiä pähkinöitä.  Jäin koukkuun… wasabi 🧡  Laatikoita purkaessa jäin ihastelemaan äitini koulutaipaleen alun käsityöharjoitusta. Nuo on about vuodelta 1940 ehkä +-2v.  Kovasti on harjoiteltu ja todettakoon, että harj

Puuhastelua

Kuva
Viimeisistä sytoista on kohta kaksi viikkoa ja on ihanaa huomata, että jaksaminen on jo hiukan parantunut.  Tänään puuhastelin taas muuttolaatikoiden kanssa. Kuvassa päivän pahvilaatikkosaldo matkalla pahvinkeräykseen. Hetken myös fiilistelin minulle tärkeiden laatikosta nousseiden vaatteiden kanssa. Kuvassa kastepukuni, jolla on kastettu kaikki sisarukseni, useampi serkkuni ja minä itse. Samassa kuvassa on myös hääpukuni hiukan ryppyisenä. Tämä alla oleva puku on äitini hääpuku, jota on myös käyttänyt hänen siskonsa, serkkuni ja veljeni ex-vaimo. Ennen siis ainakin meidän suvussa on kierrätetty vaatteita paljonkin. En millään raatsinut laittaa pois metallia Cocispulloja, jotka toin muutamien vuosien takaiselta Japanin reissulta. Minusta tuo pullo on kaunis. Nyt sitten mietin minne sen ”hilloan”. Tässäkö tämä tavaroiden kertymiseen salaisuus on… Uhosin lapselle, että hävitän kaikki palapelit, jotka hän jätti kotiin. Puolet laitoin kiertoon,  mutta jätin kumminkin useamman vaatehuoneen

Perjantai höpinää

Kuva
Tällä viikolla sain elämäni ensimmäisen ja oletettavasti viimeiset tatskat. Minun tatska on neljä pistettä, jotka ovat sädehoidon kohdistustuspisteitä. Viikko on ollut vielä vähän rauhallisempi sytojen jälkeen. Ttelkkaria on tullut katseltua ehkä hiukan liikaakin. Vanhat kotimaiset elokuvat ovat suosikkejani ja kovasti nuo Maalaiskomediat ovat ”maistuneet”.      Lapsen antamaa värityskirja olen myös väritellyt. Värikynäboksista löytyi mielenkiintoinen kynä. Yritin kovasti väritellä, eikä oranssia väriä vain tullut.. Terotin, terotin ja terotin kunnes totesin koko väriytimen puuttuvan. Karvakamua kävin morjestamassa. Ryöjä kehtas lällistellä 😂 Lunta on piisannut ja maisema on ihanan luminen. Enempää ei silti tarttis tulla… Ihanaa viikonloppua!

Hitaasti

Kuva
Hitaasti etenee pahvilaatikoiden purku, mutta etenee ja onneksi oleskelutilat on jo ok. Havahduin (taas) siihen, että vielä on karsittava tavaraa ja paljon. Laatikoita purkaessa on hyvä tehdä uusi tarkastelu.  Aikaisemmin kirjoitin olen hamstrannut kynttilöitä, servettejä ja myös astioita. Ukkokulta kysyi ihan aiheesta:”tarvitaanko ihan näin paljon astioita kahdestaan”. No ei tarvita… Keltaisia Teema astioita, joita olen ostanut käytettynä kun niiden valmistus aikoinaan lopetettiin. On kertynyt. Tarvitsenko oikeasti mm. 31 kpl ”soppa-/murokulhoa”. Kermakkojakin on kolme 🙈 Puolustuksekseni sanon, että olen ostanut  ”kirpparisettejä” ja joitain astioita vain sitten tullut useampi.  Kun saan aikaiseksi, niin laitan myyntiin keltaista Teemaa, kahvikuppeja, kulhoja ja lautasia.  Ulkona on ollut melkoisen liukasta, joten ihan hirveän pitkiä lenkkejä en ole tehnyt. Sytojen haittavaikutuksena olen huomannut heikentyneen tasapainon, joten nuo jääkelit vähän hirvittää. Nastakenkiä ei ole ja ”ir

Vuosi 2023

Kuva
Hiukan tarvitsee harjoitella tuota uutta vuosilukua. Mitään uuden vuoden lupauksia ei tullut tehtyä, ellei ota lukuun jo ne perusklassikot joihin pitäisi kiinnittää huomiota eli terveelliset elämäntavat; uni, ruoka ja liikunta.  Vuoden ensimmäinen salaatti.  Eilen oli ihanan aurinkoinen sää. Valoa ja lämpöä kohti mennään… ja noi hepat 😍 Jouluna olin niin kanttu vei, etten saanut tehtyä imellettyä. Ostin pitopalvelusta 600g rasiallisen jouluksi, mutta ei se ollut ”oikeaa”. Tänä jouluna muutenkin kaikki valmistelut ja muu hässäköinti oli minimissä.  Energiatasoa on ollut tällä viikolla hiukan korkeampi, ja tiistaina jaksoin tehdä ihan oikeaa imellettyä. Imelletty onnistui todella hyvin. Sitä kelpaa syödä joulun ulkopuolellakin.  Tästä se lähti Hyvin imeltyi   Hävitin muutossa lähes kaikki värikynät. Sai n lapselta aikuisten värityskirjoja ja ei auttanut muu kuin käydä värikynäkaupassa.  Hamsteri minun toteamus…”Hävitäpä jotain, niin hetken päästä sitä tarvitset”  

Vuosi 2022 yhteenvetona

Kuva
Aloitin vuoden 2022 ensimmäisen blogikirjoitukseni… ”Tämä vuosi 2022 tulee olemaan mullistusten vuosi. Se on jo alkanut mullistuksilla… Heti vuoden vaihteessa mun lapsi muutti opiskelupaikkakunnalle ja ensimmäiset päivät menivät muuttoteemalla. Todennäköistä on, että myös oma muutto tulee tänä vuonna eteen.” En kuitenkaan tuossa vaiheessa tiennyt miten mullistava vuosi oikeasti tuli olemaan, ehkä onneksi. Lapsi muutti maailmalle (Satakuntaan) opiskelemaan ja jäimme Ukkokullan kanssa kaksin. Myimme omakotitalon ja ostimme asunnon kerrostalosta kaupungin humusta. Lapsen uusi kotikaupunki Avainten luovutus   Tuolla jossain Laiskiaisen uusi tupa Muutopäivän saldoa Yli 15v omakotitalossa asuneena ja hamsterin sukuun kuuluvana tavaroiden paljous oli valtava. Tavaroita meniystäville, Ukrainan pakolaisille, kissakirpputorille ja niitä riitti vielä myyntiin kirpputorillekin. Tavaroita on edelleen liikaa ja laatikoita purkaessa laitan tavaroita kissakirpputorille vietäväksi. 1000-1500 palan pala