”Oman” talon pihalla seistessä soi mielessä ”mun koti ei oo täällä”. Talo tyhjennetty, avaimet luovutettu, naapurin kanssa itkut tirautettu ja kaverikoiran kanssa pusuteltu. Eräs aikakausi on nyt päättynyt ja uusi voi alkaa…
Epätoivo alkaa talon tyhjentäjällä iskeä. Pari viikkoa aikaa tyhjentää nurkat ja tavaraa on. Kaapeista tulee esiin ihan mukaviakin löytöjä ja muistoja. Silti olen jo ottanut muutamat itkupotkuraivarit näiden tavaroiden raivaamisen ja talon tyhjentämisen tiimoilta. Kuvassa aikoinani kutomani poppanat. Kutominen oli ihan mukavaa hommaa. Josko sitä ensi vuonna vaikka olisi aikaa mennä kutomaan. Muutamia laatikoita on saatu jo varastoon. Banaanilaatikot on ihan parhautta muutossa, jos niitä vain saa hamstrattua. Tässä on äitini sotien jälkeen Amerikasta saama guttaberga nukke. Äitini haaveili nuken entisöimisestä, mutta se häneltä jäi. Kunhan toinenkin muutto on selätetty, niin olen yhteydessä Pöllön vinkkaamaan Nukketohtoriin. Kalossit on olleet aika näppärät kapistukset. Äitini vanhat korkkarit ja kalossit muuttavat matkassa edelleen, en raaski niistä luopua. Miesten kalosseja olen paljon nähnyt, mutta vähemmän naisten. Piti oikein googlata ja muutamia vastaavia tuli vastaan. Laatikois