Laiskiaisen trimmaus

Kesäkuun alussa löysin pulun pesän kotiparvekkeelta. No, kun siellä oli jo munat, ei pesälle voinut enää mitään tehdä. Elelimme sovussa pulujen kanssa. Sain istua parveketuolillani ilman, että heitä häiritsin. Reissusta tullessamme oli ihana huomata poikasten kuoriutuneen. Odotin innolla, että pääsen seuraamaan poikasten kasvamista, aina kun olen kotona. Villi luonto oli toista mieltä…  Heräsin tiistaina aamulla ja menin heti katsomaan aamun pulu tilanteen. Siellä oli tilanne päällä, harakka oli raahannut poikaset pesästä ja oli nokkimassa niitä. Sain ajettua harakan pois ja aloin selvittelemään tilannetta, mitä voin tehdä. Huoli poikasista oli kova. Monen soiton jälkeen sain neuvoja ja apuja poikasten kanssa ihanilta vapaaehtoisilta eläinihmisiltä. Huonoksi onneksi kaikki perheen autot oli maailmalla, joten poikasten kuljetuksen kanssa oli haasteita, mutta sain veljeni heittämään minut eläinlääkärille ja klinikkahoitajalle, jotka tarkastivat linnut. Toinen poikasista oli niin pahoin n

Ensimmäinen lomaviikko takana ja pari unelmaa toteutettuna. Tässä kirjoittaessa rupean miettimään, mikä on unelman, haaveen ja toiveen ero? Onko unelma sellainen, jota ei koskaan saavuta, mutta toive ja haave saavutetaan? No, anyway puhun unelmista, kun nämä on itselle isoja juttuja. Olin lapsukaisen kanssa reissussa. Hän toimi matkanjärjestäjänä ja minun heiniäni oli enempi rahoituspuoli 😄Kävimme Skotlannissa, jonne olen aina halunnut mennä ja 2010 melkein pääsinkin. Toinen unelma on ollut päästä Elton Johnin konserttiin. Olen ollut sen verran loivaliikkeinen, etten lippuja ehtinyt edelliseen Suomen keikkaan ehtinyt saada, enkä koronan sotkemaan, joten nyt oli momemtum. Tukholmasta lippuja ei ollut saatavilla (siinä kohtaa oli kaikki varattu)  ja lapsukainen kollasi mistä lippuja löytyisi. Skotlannin Aberdeenista löysimme liput, hyviltä paikoilta ihan kohtuulliseen hintaan. Lennot saimme myös kohtuulliseen hintaan, joten toinen unelma johti toisen unelman täyttymiseen. Lensimme Edinb

Viikko on ollut oikein puuhakas minun mittakaavan mukaan. Maanantaista jo kirjoittelinkin.  Tiistaina ajelin ”muumiystäväni” luo, hän oli saanut lähetyksen Japanista, jossa oli meille molemmille uusin Japanin Moomin Valley muki. Keskiviikkona oli Herceptin piikkipäivä. Olin aamun töissä ja puolilta päivin kävin piikillä. Iltapäivästä oli vielä työpalaveri. Olin laskenut hiukan väärin tuon piikin vaikutuksen alkamisen. Jouduin ihan oikeasti tekemään töitä, etten nukahtanut Teamsin ääreen. Olin todella onnellinen, etten ollut vetovastuussa kokouksesta. Kokouksen jälkeen otinkin parin tunnin tirsat ja loppuilta menikin sitten enempi ja vähempi puoli valoilla. Piikin vaikutus tuntui vielä seuraavanakin päivänä.   Torstaina työpäivän päätteeksi meillä oli työporukan piknik, yhteinen kesän aloitus. Ulkona oli sen verran kylmä, että päädyimme sisäpiknikiin. Tarjoilut oli nyyttärit meinigillä. Jokaiselle oli arvottu väri, jonka mukaisesti pukeutua, tuoda ruokaa ja pieni lahja. Oma värini sattu