Villi luonto läpsäisi naamalle — vähän surullisempi juttu

Kesäkuun alussa löysin pulun pesän kotiparvekkeelta. No, kun siellä oli jo munat, ei pesälle voinut enää mitään tehdä. Elelimme sovussa pulujen kanssa. Sain istua parveketuolillani ilman, että heitä häiritsin. Reissusta tullessamme oli ihana huomata poikasten kuoriutuneen. Odotin innolla, että pääsen seuraamaan poikasten kasvamista, aina kun olen kotona. Villi luonto oli toista mieltä… 

Heräsin tiistaina aamulla ja menin heti katsomaan aamun pulu tilanteen. Siellä oli tilanne päällä, harakka oli raahannut poikaset pesästä ja oli nokkimassa niitä. Sain ajettua harakan pois ja aloin selvittelemään tilannetta, mitä voin tehdä. Huoli poikasista oli kova. Monen soiton jälkeen sain neuvoja ja apuja poikasten kanssa ihanilta vapaaehtoisilta eläinihmisiltä. Huonoksi onneksi kaikki perheen autot oli maailmalla, joten poikasten kuljetuksen kanssa oli haasteita, mutta sain veljeni heittämään minut eläinlääkärille ja klinikkahoitajalle, jotka tarkastivat linnut. Toinen poikasista oli niin pahoin nokittu, että se jäi eläinlääkärille eutanasiaan. Toisella olisi vielä mahdollisuus hyvässä ja asiantuntevassa hoidossa selvitä. 

Palasin siis toisen poikasen kanssa kotiin odottamaan, että se pääsee villieläimiin erikoistuneen hoitajan luo. Odottavan aika oli pitkä ja sydäntä raastoi kun emo ja isä tulivat etsiskelemään poikasiaan.


Pulut tulivat vielä keskiviikkonakin useamman kerran etsimään pikkuisia. Saunan jälkeen parvekkeella istuessani emo tuli metrin päähän katsomaan minua kysyvästi. Siinä minä sitten selittelin pululle (arvaa pitääkö naapurit hulluna), että se oli se harakka, joka teki poikasille pahaa ja nyt ne on hyvässä hoidossa. Pulu kuunteli kovin ja käänteli päätään kuin olisi ymmärtänyt. 

Tänään en ollut kotona, joten en tiedä kävivätkö pulut vielä tänään…

Järjellä ajatellen sitä tietää, että tämä kuuluu ihan luonnon kiertokulkuun ja nyt ne sen harakan poikaset jäivät nälkäisiksi, mutta täytyy silti sanoa, että koville on ottanut, höpsö kun olen.

Viikonloppu on kiireinen ja menee harrastuksen parissa, joten onneksi on muuta ajateltavaa.



Kommentit

  1. Luonto on... Ja sitten on meitä joiden sydän (anteeksi tämä ilmaisu, vähän pääkin 😉🤭) on pehmentynyt.
    Me oltiin tänään autolla liikkeellä ja tiellä makasi lintu - oli varmaan törmännyt autoon ja kuollut. Ei siis jäänyt alle. Linnun vieressä oli toinen lintu, joka katseli sitä pää kallellaan ja meidän tullessa lensi tien sivuun. Meille tuli tunne, että siinä se oli suremassa ystävänsä poismenoa 😢

    VastaaPoista
  2. Herkistävä kuva ja millaista olikaan seurata tuota "tilanne-päällä"
    Meillä harakka riepotellut vain ulos nostettua roskapussia....
    Saatko mahdollisesti kuulla kuinka toisen poikasen kanssa käy/kävi?
    Kesäpäiviisi villin tai vähemmän villin luonnon mukavampia puolia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin jossain kohtaa kysäistä pulun kuulumisia, jos vaikka saisin. Vähän olen säästellyt kun näillä villieläinhoitajilla tuntuu olevan kova kiire ja jotenkin tuntuu toisarvoiselta oma kysely.

      Mukavaa kesää myös sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli