Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Kiinalainen keskiviikko

Tänään kävin herkuttelemassa kiinalaisessa eli tänään oli kiinalainen keskiviikko. Hyvää, mutta ei niin kevyttä. Noissa kiinalaisissa puffissa tuntuu nykyään järestään olevan sushejakin, mutta täytyy todeta, että kun on päässyt kunnon sushien makuun, niin ei noi buffan sushit enää niin erityisesti maistu. Lounas oli vähän kevyempi kun yllä olevat "päivällis-iltapalat" Puolustelen tuota "rasvatankkausta" kylmällä kelillä. Aamulla oli talven pakkasennätys. Nenääni en ole yhtään ylimääräistä ulos laittanut. Liikuttu on ainoastaan akselilla koti - työ - kauppa.  No meidän pihalla muut on ulkoilleet. Milloinkohan saan aikaiseksi hankkia riistakameran kuvaamaan mitä kaikkia öttiäisiä tuolla pihalla pyörii.  Ps. Toivottavasti Sus luit eväiden kera

Muumimuki maanantai

Mä sorruin taas.  Sorruin siis näihin uusiin muumimukeihin. Teemoina oli tuossa punaisessa mukissa Taikuri ja vihreän teema on Tiuhti ja Viuhti. Musta nuo uudet mukit on makeet. Tänään on ollut tortillapäivä. Lounaana ja päivällisenä on ollut tortilloja. Tosi laiska meininki 😄.

Mihin tää aika menee

Mihin ihmeeseen mun aika menee? Pitää vissiin ruveta pitämään aika päiväkirjaa. Ajatuksissa on ihan oikeasti miettiä mihin aikani käytän, mistä nautin ja millaisten ihmisten kanssa vietän aikaani.  No tämän viikon aikana on käyty töissä, on harrastettu, on lenkkeilty (2x), on juhlittu ja ihan vaan kotoiltu.  Tänään kävin perheen kanssa Ikeassa. Lihapullat jäi väliin, mutta muutama hodari haukkaistiin kotiin lähtiessä matkaevääksi. Katselin Ikeassa pimennysverhoja. ja tauluja. Matkaan lähti pimennysverhot, jälkiruokalusikat ja led-valolista. Salaatteja olen syönyt viime viikolla paljon, lähinnä kana-ja lohisalaatteja. Mä oon aika pliisu nykyään, kun en oo munaakaan saanut säikäytettyä kunnolla. Melkoisella nykertelyllä  sain kuorittua munan salaattiin. Tuorepuuroa tulee syötyä nykyisin vain viikonloppuisin, sillä käyn usein töissä aamupuurolla. Tänään herkuttelin kuvan puurolla.  Nyt hieman purkausta... Tällä viikolla mielen päällä on ollut ihmissuhteet, niiden syvyys versus pinnallisuu

Keskeneräiset käsityöt

Pöllö kirjoitti ufoistaan ja sain idean kaivaa omat ufoni kaapista. Ufot eli unfinished objects, "keskeneräiset käsityöt". Minulla on kaksi tosi ufoa ja kolmas taitaa tulla siitä syksyllä aloittamastani piposta, joka on purettu useaan kertaan ja on nyt kesken eräisenä ties missä. Ensimmäinen ufo on perintöufo. Kesäinen puuvillaneule, jonka edes mennyt äitini on neulonut puoli valmiiksi. Todettakoon, että tuo neule saattoi hänelläkin olla ufona 10 vuotta. Sen tiedän, että itse en saa tuota valmiiksi, joten haluaisin lahjoittaa tuon eteen päin. Ilmianna siis itsesi jos haluat tuon projektin. Lähetän sen lankoineen halukkaalle. Ohjetta ei valitettavasti ole tallella. Toinen ufo on tyttärelleni joskus aloittamani villapaita, joka on hihoja vaille valmis. Nyt tuo ei tuolle vanhalle taida sopia. Ajatuksissa on tehdä se veljen tyttären pojalle eli minulla on pari vuotta ainakin tehdä se valmiiksi 🤣.

Lenkkipäivä

Tänään oli oikein hyvä päivä, lenkkipäivä. Askeliakin kertui upeasti. Lenkistä saan kiittää ihanaa ystistä.   Työpäivän aikanakin tuli mukavasti askelia. Tällaisia päiviä kun saisi 2-3 viikossa ja saisihan niitä kun vain toimeen ryhtyisi. Hyvää päivää kruunasi fiksut safkat. Aamulla puuro, lounaaksi porkkanoita, lindströmin piffei ja muussia, välipala maksisleipä ja päivällinen vuohenjuustosalaattia. Fiksu syöminen ja liikunta on selkeästi pari. Kun liikut, et halua dissata hyvää "tulosta" ja toisin päin. Havaintoja...Maanantaina lenkillä ollessa sanoin, et kyllä sitä liikunnassa pärjää ilman Polareitakin, et ei ne silleen innosta mua, mutta heti perään oon joutunut toteamaan, että niillä on yllättävä vaikutus, oikein ärsytti kun Polari unohtui eilen aamulla kotiin, ei huvittanut kerätä askelia, istuinkin osan päivää 😂. Minäkö muka "silmänpalvoja", kyllä 🤣. Nyt hyvillä mielin nukkumaan. Hyvä yötä 😘

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää! Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään. Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan. Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa taivaan punertamaan. Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´ maailman, paljon paremmin. Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en. Villasukan alkua... Jaa Facebookissa(Avautuu uu Jaa Google+ palvelussa(Avautuu uudessa  Pinterest palvelussa(Avautuu uudessa ikkunassa) Jaa Skypessä(Avautuu uudessa ikkunassa) Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa) Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Maanantaita

Mä olin kyllä tänään jo ihan tiistaissa, vaikka maanantaissa vasta mennään. Tämä viikko on startattu lenkillä. Puolet lenkin reitistä oli "umpihangessa" ja siinä sai vähän sykettä ylös.  Pienin askelin lisää aktiivisuutta... Rappuset kävellen, auto työpaikalla vähän kauemmaksi parkkiin, työskentely seisten yms. Eilen unohdin pistää kuvan "laskiaispullasta" pistetään se tähän "houkutukseksi" 😜.

Lumienkeli

Possun haaste on nyt toteutettu. Aika mielenkiintoinen tuosta kuviosta sitten tuli. Fiilistelin teinin vanhoilla petivaatteilla. Tuo witch pussilakanasetti on ihanan värikäs. Hyvin on nukuttanut. Viikonloppuna on herkuteltu. Kuvassa itsellenikin eksoottinen poro-aurajuusto-ananaspitsa. Makeitakin herkkuja oli kuvioissa. Monen tunnin rankan ostossession jälkeen nautimme teinin kanssa jäätelöt. Itse maistoin uutuus makua kookosta. Ihan veikea maku, mutta ei ihan ykkösmaku. Viikonloppu oli ihana miksaus lenkkeilyä, lepoa, aherrusta ja ystäviä. 

Possun haasteeseen vastaamisen suunnittelua ja haaveilua

Possun lumienkelihaasteeseen tarttuminen on suunnitteluvaiheessa. Menttaaliharjoittelun nimissä kaivoin pari vanhaa kuvaa vuodelta 2016. Itseasiassa noilla olisin vastannut haasteeseen, mutta kuvan kuulemma pitää olla tuore 😄. Haasteen toteuttaminen jääköön viikonlopulle. Netissä tuli eteen Oikotien mainos upeasta kartanosta. Erityisesti nuo hirsiseinät viehätti ja m ielessä kävi, että ollappa tuollainen ja mielessä vilkkui 90 miljoonan "Eurojaska" potti.  (Kuvat:Oikotie,Kiinteistömaailma Sitten rupesin miettimään, että tarvitsisiko sitä olla 700 neliöö ja mikä hirveä siivoominenkin siinä olisi, lämmittämisestä ja nurmikonleikkuusta puhumattakaan. Lopetin oitis tuollaisesta haaveilemisen.

Helmikuinen maanantai

Se olisi niin kuin ensimmäinen helmikuun maanantai. Eilen (sunnuntaina) nautimme kiireettömästi aamupuuron. Ylempi lautanen ukkokullan ja alempi minun. Muuten samanlaiset, mutta minulta puuttunee tuo muromysli ja on hiukan enempi kaurahiutaleita. Arkisin voi vain unelmoida kiireettömästä aamupuurosta. Nykyään syön aika usein puuron työpaikalla, se helpottaa aamun kiirettä kotona ja meillä on ruokalassa euron puuro. Eilen lenkkeiltiin auringossa, mutta tänään lenkki venähti myöhäiselle iltaan.

Laiskuutta

Miten on helmikuu startannut siellä? Täällä se on käynnistynyt vähän herkutellen. Perjantaina kebabilainen. Toisen kerran lyhyeen erehdyin perheen innoittamana ottamaan kebabin ja täytyy todeta, että kolmas saa luvan jäädä, ainakin paikkaa pitää vaihtaa.   Lauantaina herkuttelin "pähkinöillä". Meinasin kirjoittaa, että sorruin herkuttelemaan, mutta ihan harkittu herkuttelu se oli. Ajatuksena oli, että noihin "pähkinöihin" jää vähemmän koukkuun kuin oikeisiin karkkeihin. Mielestäni herkuttelin kohtuudella, sillä osa herkuista meni ukkokullalle. Lauantaina ihmettelin myös pihan lintulaudalla vieraillutta lintua. Se oli hurjan pörröllään liekö ollut kipeä. Tänään oli upea aurinkoinen päivä. Vielä likempänä viittä oli valoisaa. Teimme rästiin jääneet lumityöt ja kävimme kävelylenkillä. Ihanaa huomata, että päivä tosiaan pitenee jättiläisen askelin.

Tammikuu

Tammikuu vaan soljui helmikuuksi. Meinasin kirjoittaa huhtikuuksi, mutta se ei enää olisi soljumista 🤣. Mitä tapahtui tammikuussa? Ei juuri mitään, tavallista mukavaa arkea ja uusia työhaasteita muutosten vuoksi.  Suurimman osan kuusta olen vältellyt herkkuja, syönyt silti mitä saattuu. Lenkillä olen käynyt, mutta määrällä ei kuitenkaan voi hirveästi rintaa röyhistellä.