Mihin tää aika menee
Mihin ihmeeseen mun aika menee? Pitää vissiin ruveta pitämään aika päiväkirjaa. Ajatuksissa on ihan oikeasti miettiä mihin aikani käytän, mistä nautin ja millaisten ihmisten kanssa vietän aikaani.
ja tauluja.
No tämän viikon aikana on käyty töissä, on harrastettu, on lenkkeilty (2x), on juhlittu ja ihan vaan kotoiltu.
Tänään kävin perheen kanssa Ikeassa. Lihapullat jäi väliin, mutta muutama hodari haukkaistiin kotiin lähtiessä matkaevääksi.
Katselin Ikeassa pimennysverhoja.
Matkaan lähti pimennysverhot, jälkiruokalusikat ja led-valolista.
Salaatteja olen syönyt viime viikolla paljon, lähinnä kana-ja lohisalaatteja.
Mä oon aika pliisu nykyään, kun en oo munaakaan saanut säikäytettyä kunnolla. Melkoisella nykertelyllä sain kuorittua munan salaattiin.
Tuorepuuroa tulee syötyä nykyisin vain viikonloppuisin, sillä käyn usein töissä aamupuurolla. Tänään herkuttelin kuvan puurolla.
Nyt hieman purkausta...
Tällä viikolla mielen päällä on ollut ihmissuhteet, niiden syvyys versus pinnallisuus. Kuinka onnekas on, että on aitoja ystäviä. Elämään mahtuu myös pinnallisia tuttavuuksia, joiden kanssa on lähinnä olosuhteiden pakosta ja sitten on kavereita joiden kanssa on ihan kiva olla, mutta asioista ei puhuta niin syvällisesti. Vapaana sieluna yritän minimoida kaiken pakon minimiin. Joskus syvällisen ja innostavan keskustelun kumppani on vain joku jonka tapaat ehkä vain kerran. Hyvien, sielultaan sivistyneiden ihmisten kanssa on voimaannuttavaa keskustella.
Olen tosiaan hiukan ärsyyntynyt eräästä tuttavasta, joka tulkitsee sanomiseni väärin. Mietin kuinka tahallista se on, toki se vain voi olla vain niin, että olemme niin eri maailmoista ja väärin ymmärrys on tahatonta, mutta jotenkin en vain usko siihen, kun tällaista vääntämistä ei aina ole ollut. Onneksi ei olla ihan joka päivä, saati edes joka viikko juttusissa.
Nyt valoisammalla mielellä ensi viikkoon.
Varauduin postaukseen ja tein pari leipää ja kupin teetä, alan oppia;)
VastaaPoistaMun IRL kaverit on vähentyneet aika rajulla kädellä, osin johtuen siitö että ne on olleet niitä ihmisiä joiden kanssa tuli elettyä vähemmän hohdokasta elämää ja jotka sitä edelleen jatkavat, ei ole enää mitään yhteistä. Ja ku päätin lopettaa itselleni valehtelemisen niin en sitä oikein jaksa muillekaan/muiltakaan. On muutama todella hyvä ystävä joiden kanssa ei tarvitse (mutta voi) vääntää ja jotka hyväksyvät minut kaikkineni ja jotka puolestani hyväksyn.
Silloin kun liikun pesästä olen hyvinkin sosiaalinen ja valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, avoimin mielin extroverttina, vaan usein joudun aika äkkiä pettymään joten hus vaan, maailmassa on 7 miljardia ihmistä joten jos yhden kanssa on vaikeaa ja asiat ei etene, aina vääntöä niin surutta jätän sellaiset ihmiset rauhaan, vääntäkööt keskenään.
Varsinkin noilla laivareissuilla törmää mitä ihmeellisempään ryhmään ja välöillä on ihan kunnon keskusteluja joista jää jotain käteen, ja niin kuin mainitsit, ei vält törmää koskaan uudelleen.
Täällä netissä on tavannut muutamia ihmisiä joita kovin arvosta ja joiden mielipiteistä välitän, ei tarvi naamakkain olla jotta olisi kivaa ja ajoittain syvällistäkin.
Rentoa viikkoa!
"Blogin luku eväät" 👍
PoistaTärkeintä on tosiaan, että on ystäviä joille voi puhua ihan just sellasena kun on.
Mä oon sekoitus innoverttiä ja extroverttiä. Kumpikaan en ole puhtaasti. Työssäni olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, kuten vapaa-ajallanikin, toisalta tarvitsen oman aikani ja oman tilani.
Aika jännä, miten sitä on ruvennut pohtimaan ystävyys- tai ylipäätään ihmissuhteitaan syvemmin sitä mukaa kun vuosia tulee lisää. Mähän olen tästä teille kitissyt useampaan otteeseen :)
VastaaPoistaMutta luulen ainakin osittain ymmärtäväni mistä kirjoitat.
Itselläni on ystävä, jolla on joku ihme pakottava tarve piikitellä lähes kaikesta - siksi olen ottanut etäisyyttä häneen. En jaksa kuunnella sitä piikittelyä.
Olen joskus ollut vähän kateellinenkin heille, joilla paras ystävä on säilynyt lapsuudesta aikuusuuteen asti. Mulla sellaista ei ole, vaan se "paras ystävä" on vaihtunut moneen kertaan.
Su'en lailla, täällä netissä, blogimaailmassa olen tavannut ihmisiä joita arvostan, joiden mielipiteitä arvostan, joiden elämään, iloihin ja suruihin olen päässyt mukaan.
Joitakin on ollut ilo tavata ihan naamatustenkin, kun tiet ovat sattumalta ristenneet.
Joskus jutut teidän kanssa menee ihan hulvattomiksi ja joskus taasen kirjoitellaan kovinkin syvällisiä.
Ikä tosiaan taitaa olla "syyllinen" näihin pohdintoihin. Sitä vaan haluaa keskittyä elämässään merkityksellisiin asioihin.
PoistaItse olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on bestis, jonka kanssa olen tuntenut 6 vuotiaasta saakka. Hyviä ystäviä on myös tullut ja mennyt matkan varrella.
Blogimaailman tuttavuudet ❤️