Unelmat todeksi — matkakertomus

Ensimmäinen lomaviikko takana ja pari unelmaa toteutettuna. Tässä kirjoittaessa rupean miettimään, mikä on unelman, haaveen ja toiveen ero? Onko unelma sellainen, jota ei koskaan saavuta, mutta toive ja haave saavutetaan? No, anyway puhun unelmista, kun nämä on itselle isoja juttuja.

Olin lapsukaisen kanssa reissussa. Hän toimi matkanjärjestäjänä ja minun heiniäni oli enempi rahoituspuoli 😄Kävimme Skotlannissa, jonne olen aina halunnut mennä ja 2010 melkein pääsinkin. Toinen unelma on ollut päästä Elton Johnin konserttiin. Olen ollut sen verran loivaliikkeinen, etten lippuja ehtinyt edelliseen Suomen keikkaan ehtinyt saada, enkä koronan sotkemaan, joten nyt oli momemtum. Tukholmasta lippuja ei ollut saatavilla (siinä kohtaa oli kaikki varattu)  ja lapsukainen kollasi mistä lippuja löytyisi. Skotlannin Aberdeenista löysimme liput, hyviltä paikoilta ihan kohtuulliseen hintaan. Lennot saimme myös kohtuulliseen hintaan, joten toinen unelma johti toisen unelman täyttymiseen.

Lensimme Edinburghiin, josta menimme junalla Aberdeeniin, jossa konsertti oli. Aberdeenissa olimme pari yötä ja sieltä palasimme Edinburghiin, jossa oli paljon nähtävää. Reissu sujui hyvin ja jaksoin yllättävän hyvin, mutta ihan täysin en taas tuntenut rajojani ja vedin itseni sippiin viimeisinä päivinä. Säät suosivat, aurinko paistoi ja lämmintä oli vähän liikaakin. 

Kävimme museoissa ja vanhoissa kirkoissa molemmissa kaupungeissa. Edinburghissa vaelsimme Artturin tuolille ja kävimme myös Edinburghin linnassa. 

  

 Punaisia puhelinkoppeja oli vielä katukuvassa, mutta niiden käyttöasteesta ei mitään tietoa, liekö turisteja varten. 

Skotlannin kansallismuseossa oli se kuuluisa ensimmäinen kloonattu lammas  Dolly. 

Pari postikorttia laitettiin (ukkokullalle ja yhdelle veljistäni (filatelisti)). 

Monty Pythonia katselleet saattavat osata arvostaa tuota Spam -kuvaa. 

Museot olivat maksuttomia, mikä oli kiva. Edinburghin linnan sisäänpääsy oli n. 22€.

 Vasen ylin kuva on kirkon erillisestä Skotlannin ”ritarihuoneesta”. Tähän Ohdakkeen ritarikuntaan kuuluu kuninkaallisia ja Skotlannin hyväksi jotain erityistä tehneitä. Ritarikunnalla on 16 jäsentä.    

 Nainen lapsen kanssa taulu (mikä lie oikea nimi suomeksi) oli National Galleryssa. Hyvin Mona Lisamainen nainen ja kun tarkemmin katseli, niin tämäkin oli Da Vincin maalaama. 

Ratsastaja patsas oli Edinburghin linnassa. Patsaassa viehätti erityisesti aidon oloiset hevosen päävehkeet.

Värikkäät portaat Aberdeenista, jossa lähes kaikki oli harmaata. Noita rappusia rampattiin ylös ja alas. Melkoiset kuntoportaat!

Pari ylintä kuvaa on räpsästy junasta Edinburghin ja Aberdeenin välistä. Maisemat olivat upean vehreitä ja murtaminen näkyi. Oli paljon heppoja, lampaita, lehmiä ja golfkenttiä. Voisin kuvitella, että Skotlanti on golffareiden unelmalomakohde. 

Ala vasemmassa kuvassa on Edinburginhin linna keskustassa kuvattuna. 

Tuo tumman puhuva Scottin muistomerkki keskustassa oli komea. Tuonne ylös olisi päässyt kapuamaan, mutta tiedoston tässä kohtaa jo rajani.

”Parhaimpana” päivänä tuli rampattua 17-18 kilsaa. Fyysinen kuormitus, helle, lääkkeet ja ”kantajan reilu ylikuorma” tekivät tehtävänsä, joten reissun jälkeen pari päivää on mennyt ihan vain ollessa. 

Lämmintä on piisannut myös täällä kotosuomessa. Hetki sitten onneksi oli melkoinen sadekuuro, joka kesti parikymmentä minuuttia ja lämpötila laski hetkessä viitisen astetta.

Iloa viikkoon!