Täpinää, säpinää ja Schjerfbeckiä

Jihaa tänään pääse taas käymään suurella kirkolla piitkästä aikaa. Jos vaikka ehtisi katsomaan sitä sunnuntaina päättyvää Schjerfbeckin näyttelyä. Siinä olisi sielunravintoa pitkäksi aikaa.

Alla vähän dataa Schjerfbeckistä.

Pohjoismaiden merkittävimpiin ja tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Helene Schjerfbeckin (1862-1946) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Ateneumin taidemuseo järjestää juhlan kunniaksi näyttelyn, joka on laajin milloinkaan järjestetty Schjerfbeckin taiteen esittely. Ateneumissa on esillä yli 300 teosta taiteilijan tuotannon kaikilta kausilta, 1880-luvun historiamaalauksista myöhäiskauden pelkistettyyn modernismiin. Helene Schjerfbeckin taiteen pohjavirtana ovat tunne, läheisyys, inhimillisyys ja erinomainen tekninen taito, samoin vuorovaikutteisuus hänelle läheisiin maailmantaiteen mestareihin.

Lähde: Ateneumin www-sivut

Tässä kaikessa kiiressä on välillä hyvä rentoutuakin ja ravita sieluakin, kuntoilua unohtamatta. Tavoitteena on päästä vielä tässä viikonlopun aikana kuntosalille, mutta se voi jäädä haaveksi tän kaupunki matkan vuoksi. Todennäköisemmin viikonlopun ohjelmassa on crostrainingia, sauvakävelyä ja kotitreeniä. Nekin on musta ihan hyviä vaihtoehtoja.

Toiveena olisi päästä käymään myös Hulluilla päivillä katsomassa pitkästä aikaa sitä hulinaa, olihan siellä jotain hyviä tarjouksiakin.... Muistan edelleen elävästi ensi kokemukseni Hulluilta Päiviltä, joskus 90-luvun alusta. Siis, se oli jotain järisyttävää katsella, kun hienot naiset "minkkiturkeissa" tappelivat jostain vaatteista. En mennyt sen jälkeen moneen vuoteen Hullujen päivien aikaan Stockalle, sen verran hullua meno oli mielestäni. Onhan siellä nykyäänkin vilskettä, mutta joko olen "turtunut" tai sitten vastaavaa ostomaniaa ei enää ole.

Kolmas viikko lähenee loppuaan ja odottelen kovasti pääseväni sinne kutosella alkavalle luvulle. Tätä SHD:tä pitäisi jatkaa vielä reilu viikon verran. Tänään täytyy kovasti vältellä kiusauksia, tosin niitä kiusauksia on jo kotonakin. Iso rasiallinen Mozartin kuulia odottaa meillä syöjäänsä. No, niiden vuoro omalta osaltani on myöhemmin ja vain muutama kerrallaan. Toiveissa kyllä on, että joku muu kuin minä hoitelee niistä suurimman osan.

Blogin ääreen palailen viimeistään sunnuntaina. Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!!!!