Kun ei itse ymmärrä hidastaa...

Rauhallisen joulun ajan jälkeen allekirjoittanut on taas painellut tukka putkella. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä  olo alkoi olemaan jo aika ankea ja kuume nousi reippaasti. Olo oli kun ois katujyrän alle jäänyt. Päätä, silmiä ja niveliä särki aivan armottamasti useamman päivän niin kovasti, etten voinut edes haaveilla olevani tietokoneella.

Tänään oli eka päivä, jolloin olin oikeastaan jalkeilla ja vähän ulkona. Huomenna yritän uskaltautua jo vähän urheilemaan. Harmittaa hurjasti, että viikko jäi liikunnan osalta totaalisen tynkäviikoksi =/.

Ruokien suhteen on mennut hienosti, koska ihana perhe passas mulle ohjelman mukaiset ateriat sairasvuoteelle. Olis kyllä ollut kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa niiden keittiössä hääräilyä. Tosin osa annoksissa oli pakastimessa valmiina.


Näppäsin muutaman kuvan ihan testimielessä tämän päivän ruuasta. Kuvissa on salaatin joukossa itselleni uusi tuttavuus valkoinen suippopaprika. Syötävää, mutta ei todellakaan niin hyvää kuin punainen tai keltainen paprika makeimmillaan on. Toi muistutti ehkä vihreää paprikaa eniten.

Toivottavasti teillä on mennyt viikko hyvin ruokailuiden ja liikuntojen suhteen!

Jos ei ihan kympillä, niin huomenna alkaa uusi viikkoa, jolloin voi petrata!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli