Sieniä ja ulkoilua...

-
Viikonlopun teemoina on ollut sienestys ja ulkoilu. Viikonlopun aikana kävin heittämässä reilun tunnin reippaan metsälenkin ja vietin kolme tuntia sienimetsässä. Saalis oli ruhtinaalliset 3 kiloa suppiksia. Niistä kelpaa talvella keitellä suppissoppaa ja tehdä sienipiiraita.


Hassua miten sitä voi hurahtaa tohon sienestykseen. Vielä kymmenen vuotta sitten olin autuaan tietämätön tästä hauskuudesta tai ehkä paremminkin en vain ymmärtänyt sienien päälle. Nyt kun olen oppinut tekemään ruokia sienistä, olen ymmärtänyt samalla sienestyksen ihanuuden. Täytyy kyllä tunnustaa, että edelleen poimin vain lähinnä suppiksia ja kanttarelleja. Täytyis varmaan laajentaa sieni repertuaaria.

Ruokien tarkkailuprojekti on mennyt oikein hienosti ja kovasti kiristäneet housukin tuntuvat väljemmiltä, kun pahin hiilaripöhö on kadonnut. Vaa'an kanssa toki on vielä runsaasti töitä.

Aktiivisesta, mutta rentouttavasta viikonlopusta on hyvä lähteä uuteen viikkoon.
Oikein mukavaa viikkoa!

Kommentit

  1. Manta29. syyskuuta 2013 klo 18.08

    Voe mahoton, mikä määrä sieniä! Mölkillä yhteen paikaan kasvaa aina suotuisina kesinä kanttarelleja. Tänä vuonna oli vain liian kuivaa niiden kasvuaikana. Suppiksia ei meillä päin kasva ollenkaan. Valitettavasti. Joten tyydyn sienissä lähinnä kangasrouskuihin. Mutta nehän on ryöpättävä

    VastaaPoista
  2. Laiskiainen30. syyskuuta 2013 klo 17.31

    Meidän kulmilla suppiksia on mahtavasti (tosin paljon kerääjiäkin ;) ). Kantiksia löydän tutun opastamasta paikasta pienen ajomatkan päästä juuri ja juuri sen verran, että saan keiton tai kastikkeen. Niitä olisi kiva löytää enemmänkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

-
Kuva
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.  
Read more »

Vauhdikasta elämää

-
Kuva
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua…   Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikane
Read more »

Syyskuu meni, lokakuu tuli

-
Kuva
 Syyskuu meni ja vihels mennessään. Töissä oli ihan julmettu kiire. Laskin juuri, että syyskuussa oli 26 kirjattua ”ylituntia” ja päälle vielä ne kirjaamattomat ”talkootunnit”. No, jossain kohtaa ylitunnit saa tasoitettua pois ja silmissä siintää jo 2,5 viikon päästä syksyn lomaviikko ilman erityisiä suunnitelmia.  Tärkeimmät ensin…Kyösti on lähtenyt maailmalle. Viimeinen kunnon kuva Kyöstistä on syyskuun puolesta välistä jolloin sillä oli vielä ”mohikaani”. Hiukan haikeaahan se on kun ”lapset” lähtevät maailmalle, mutta onneksi Kyöstikin käy vielä vierailuilla. Aamuisin, niinä päivinä, kun en ole etänä kiirehdin töihin kaffekupin kanssa. Lämmitetyn maidon ansiosta kahvi on toistaiseksi pysynyt riittävän lämpimänä töihin asti, mutta ilmojen kylmetessä pitää miettiä järeämpiä ratkaisuja. Äkkinäisempi voisi ihmetellä voisiko sen kahvin juoda jo kotona. Aamupuuro kuuluu arki ja vähän viikonloppu ruutiineihinkin     Viime viikonloppuna, kun olin flunssan kourissa mua hemmoteltiin itse tehd
Read more »