Lääkärin määräyksestä...

-
Seuraavat pari viikkoa mennään vähin askelin.

Nyrjäytin tosiaan viime viikolla nilkan Helsingissä kävellessäni. Luulin pahimman menneen ohi KKK:n avulla ja jalan kanssa pystyi astumaan normisti kunnes nilkka aloitti eilen illalla tai pikemminkin yöllä melkoisen vihoittelun (olikohan eilisellä 14 578 askeleella vaikutusta asiaan ☺️). Tänään oli onneksi lääkäri varattuna muissa asioissa ja näytin samalla turvonnutta nilkkaa. Sain parin kolmen viikon kehoituksen olla rasittamatta nilkkaa sekä määräyksen pitää nilkkatukea jalassa samaisen ajan. Pientä moitetta oli lääkärin äänessä, että miksei nilkkaa oo käytetty aiemmin näytillä, mutta kun se ei tuntunut niin pahalta :/.


Näiden yliliikkuvien nivelien kanssa noihin nyrjähdyksiin on saanut tottua vuosien varrella. Tuo sama nilkka meni viimeksi kymmenisen vuotta sitten pahasti. Luulin tosiaan päässeeni tällä kertaa vain "säikähdyksellä". No, onneksi käytössä on automaattivaihteinen auto, että pääseen kulkemaan...















Kommentit

  1. Possu2. elokuuta 2016 klo 23.33

    Paranemisia!

    VastaaPoista
  2. Osakainen3. elokuuta 2016 klo 8.13

    Taisi mennä pahasti, kun noin tiukat ohjeet sait. Minun nilkka nyrjähti ennen juhannusta ja on yhä turvoksissa, mutta vain jumppaohjeita ja särkylääkettä sain. Tosin ei se ole kipeä ja jumppakin tahtoo unohtua ;)

    VastaaPoista
  3. Laiskiainen3. elokuuta 2016 klo 17.28

    Alkuun tosiaan tuntui, että pikku vika, mutta maanantaisen ruohonleikkuun jälkeen tää nilkka on tullut pahemmaksi (liekö nyrjähtänyt lisää). mutta ehkä tuo lääkärikin oli semi-innokas ;). Niin unohtamatta sitä tosiasiaa, että laiskiainen tarttuu innolla kun joku käskee lepäilemään. Jumppaohjeita sain minäkin matkaan...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

-
Kuva
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.  
Read more »

Vauhdikasta elämää

-
Kuva
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua…   Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikane
Read more »

Syyskuu meni, lokakuu tuli

-
Kuva
 Syyskuu meni ja vihels mennessään. Töissä oli ihan julmettu kiire. Laskin juuri, että syyskuussa oli 26 kirjattua ”ylituntia” ja päälle vielä ne kirjaamattomat ”talkootunnit”. No, jossain kohtaa ylitunnit saa tasoitettua pois ja silmissä siintää jo 2,5 viikon päästä syksyn lomaviikko ilman erityisiä suunnitelmia.  Tärkeimmät ensin…Kyösti on lähtenyt maailmalle. Viimeinen kunnon kuva Kyöstistä on syyskuun puolesta välistä jolloin sillä oli vielä ”mohikaani”. Hiukan haikeaahan se on kun ”lapset” lähtevät maailmalle, mutta onneksi Kyöstikin käy vielä vierailuilla. Aamuisin, niinä päivinä, kun en ole etänä kiirehdin töihin kaffekupin kanssa. Lämmitetyn maidon ansiosta kahvi on toistaiseksi pysynyt riittävän lämpimänä töihin asti, mutta ilmojen kylmetessä pitää miettiä järeämpiä ratkaisuja. Äkkinäisempi voisi ihmetellä voisiko sen kahvin juoda jo kotona. Aamupuuro kuuluu arki ja vähän viikonloppu ruutiineihinkin     Viime viikonloppuna, kun olin flunssan kourissa mua hemmoteltiin itse tehd
Read more »