Voihan halennut hammas

-
Lauantai illan kruunasi hampaan halkeaminen tai pitäisikö sanoa katkeaminen. Hammas oli joskus 25 vuotta sitten juurihoidettu hammas joten mikään ihmehän tuo ei ollut, mutta pitikin sattua just tähän saumaan. Ajattelin hypätä autoon ja mennä hammaslääkäripäivystykseen, mutta onneksi ennen kuin lähdin liikkeelle selvisi, että päivystys oli mennyt kiinni viittä minuuttia aiemmin... Luulen, että itku poru raivarit olisi olleet lähellä, jos tämä olisi selvinnyt vasta perillä.

Elättelen pientä toivoa, että tuohon saisi rakennettua vielä hampaan, mutta jos ei niin siihen joutunee rakentamaan implantin. Huoh...

Nyt sitten odottelen ”mielenkiinnolla” mitä seuraavaksi, jos vanhaan uskomukseen ”ei kahta ilman kolmatta” on uskominen.


Sorry, tämän päivän tuplapostaukset on olleet molli-sointuisia, josko huomenna olisi parempi mieli.




Kommentit

  1. Sinisen sohvan emäntä16. joulukuuta 2018 klo 8.41

    Ainut lohtu on se, ettei juurihoidettu hammas vihlo. Varo nyt puremasta mitään kovaa, ettei lohkea lisää. Varmasti löytyy jokin hyvä ratkaisu tilanteen hoitamiseksi. Valoisampaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskiainen16. joulukuuta 2018 klo 14.37

      Totta, onneksi ei särje, mutta koko melkein koko hammas tossa lähti.

      Kiitos tämä alkaa pikku hiljaa valostua.

      Poista
  2. Olifantti16. joulukuuta 2018 klo 8.57

    Jopas nyt. Pidän peukkuja, että kaikki ongelmat ratkeavat hyvään suuntaan. Josko se jouluhössötys auttaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskiainen16. joulukuuta 2018 klo 14.39

      Kiitos Repu! Yritän tosiaan hössötellä joulua ja levähdyksen hetkellä halitella perhettä.

      Poista
  3. Possu16. joulukuuta 2018 klo 9.26

    Höh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskiainen16. joulukuuta 2018 klo 14.40

      Sanos muuta. Irvistelen jo ajatukselle niistä hammaslääkäri käynneistä, laskuista puhumattakaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

-
Kuva
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.  
Read more »

Vauhdikasta elämää

-
Kuva
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua…   Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikane
Read more »

Syyskuu meni, lokakuu tuli

-
Kuva
 Syyskuu meni ja vihels mennessään. Töissä oli ihan julmettu kiire. Laskin juuri, että syyskuussa oli 26 kirjattua ”ylituntia” ja päälle vielä ne kirjaamattomat ”talkootunnit”. No, jossain kohtaa ylitunnit saa tasoitettua pois ja silmissä siintää jo 2,5 viikon päästä syksyn lomaviikko ilman erityisiä suunnitelmia.  Tärkeimmät ensin…Kyösti on lähtenyt maailmalle. Viimeinen kunnon kuva Kyöstistä on syyskuun puolesta välistä jolloin sillä oli vielä ”mohikaani”. Hiukan haikeaahan se on kun ”lapset” lähtevät maailmalle, mutta onneksi Kyöstikin käy vielä vierailuilla. Aamuisin, niinä päivinä, kun en ole etänä kiirehdin töihin kaffekupin kanssa. Lämmitetyn maidon ansiosta kahvi on toistaiseksi pysynyt riittävän lämpimänä töihin asti, mutta ilmojen kylmetessä pitää miettiä järeämpiä ratkaisuja. Äkkinäisempi voisi ihmetellä voisiko sen kahvin juoda jo kotona. Aamupuuro kuuluu arki ja vähän viikonloppu ruutiineihinkin     Viime viikonloppuna, kun olin flunssan kourissa mua hemmoteltiin itse tehd
Read more »