Laiskiaisen trimmaus

Tänä jouluna ei voinut väittää, ettei olisi ollut aikaa tehdä joulua . Lopulta en tehnyt joulua sen enempää kuin aikaisemminkaan, ehkä jopa vähemmän kuin normisti. Vuosi vuodelta kirkastuu ajatus, että joulu tulee hössöttämättäkin ja tärkeintä kuitenkin on, että tekee ne asiat joita jouluunsa haluaa.  Jätin uunin pesun näihin välipäiviin. Perheen ”teini” yllättyi, että lasi on oikeasti kirkas 🙈. Uunin voisi pestä vähän useamminkin, mutta aika inhaa hommaahan tuo uunin pesu on... Kävimme myös retkellä Megamyynti Areenalla, jossa hypistelin mm. lankoja ja nappeja, mutta maltoin mieleni lankojen suhteen, enhän vielä ole päässyt työstämään syksyllä ostamiani lankoja.   En ole tähän ikään mennessä saanut ratkaistua riisipuuro probleemaa eli syönkö riisipuuron voisilmällä vai kanelisokerilla. Aika usein päädyn kuvan kaltaiseen molempi parempi settiin. Välipäivinä olen herkutellut juustoilla, suolakekseillä, viinirypäleillä sekä portviinillä. Perinteisesti os

Walking in the Airin tunnelmin, jossa nuori Aled Jones laulaa aikuisen itsensä kanssa toivotan Sinulle hyvää joulua! Lepää ja nauti!

Edellisestä päivityksestä on jo aikaa... Marraskuuta, kuten koko syksyä on värittänyt armoton työkiire ja uusia kuvioita. Nyt sitten nautin kiireen (ylitöiden) ja uusien kuvioiden tuomasta pitkästä ennätys pitkästä joululomasta. Parin päivän miniloma suurella kirkolla alkoi Samuli Edelmanin joulukonsertilla Kallion kirkossa. Upea konsertti, upea kirkko. Kävin myös katsomassa jouluksi pelejä ja tutustumassa Helsingin kaupungin museon uuteen näyttelyyn Pullopostia Kurvista. Mielenkiintoista ajan kuvausta 60-70-luvun laitapuolen kulkijoista. Karkitonta elämää on nyt jatkunut 150 päivää. Loppu häämöttää, sillä lakko loppunee itsenäisyyspäivänä. Ajatuksena toki pysyä jatkossa kohtuukäyttäjänä, mutta aika näyttää kuinka käy. Perinteisesti totaalikieltäytyminen on ollut helpompaa.