Mitä odotan itseltäni vuonna 2021

-

 Mitä odotan itseltäni tänä vuonna? Odotuksia itselleni keksisin vaikka kuinka paljon, mutta aion olla tänäkin vuonna armollinen itselleni ja odottaa itseltäni vain vähän, mutta sitäkin tarmokkaammin.

Haluan parantaa samoja asioita elämässäni kuin viime vuonnakin. Enemmän unta, terveellisempää ruokaa, lisää liikunta. Odotan itseltäni ponnistuksia terveellisemmän elämän eteen ja painoakin pitäisi saada alas ihan terveydellisistäkin syistä.

Kunto on rapistunut, se konkretisoitu itselleni jouluna tunturilla lumihangessa puuskuttaessa. Itselleni läheisin ja hyväksi havaittu liikuntamuoto on kävely. Se vain täytyy saada tavaksi, vaan kun ryhtyminen on vaan niin vaikeaa. Arkiliikunta jää etenkin näin korona aikaan säälittävän vähäiseksi. Tavoitteena enemmän arjen aktiivisuutta ja enemmän askelia.

Herkuille olen aina ollut perso. Epäonnekseni minuun uppoaa niin makeat kuin suolaisetkin herkut. Kuin ateriarytmi brakaa on tie auki hurjaan herkkuralliin. Tavoitteena pysyä herkkujen kanssa kohtuudessa.

Asiasta aidan seipääseen... Mun minijoulukuusi on kasvanut tosi paljon uutta versoa.






Kommentit

  1. Sinisen sohvan emäntä10. tammikuuta 2021 klo 16.59

    Soma kuusi on päässyt hyvään kotiin ja osoittaa sen kasvamalla kerkkiä. Uusi vuosi, uudet kuviot, niinhän se on hyvä aika tsempata oloaan kaikkeen hyvään ja terveelliseen. Minua innoittaa ajatus, että teen kaiken liikunnan itselleni, turvatakseni oman jaksamiseni ja pärjäämiseni tulevaisuudessakin. Oikein raikasta alkanutta vuotta, elämäniloa ja aurinkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskiainen11. tammikuuta 2021 klo 20.40

      Hyvää ja neulerikasta uutta vuotta myös sinne Sinisen sohvan väelle!

      Poista
  2. Olifantti26. tammikuuta 2021 klo 20.50

    Itselle pitää olla armollinen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

-
Kuva
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.  
Read more »

Vauhdikasta elämää

-
Kuva
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua…   Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikane
Read more »

Syyskuu meni, lokakuu tuli

-
Kuva
 Syyskuu meni ja vihels mennessään. Töissä oli ihan julmettu kiire. Laskin juuri, että syyskuussa oli 26 kirjattua ”ylituntia” ja päälle vielä ne kirjaamattomat ”talkootunnit”. No, jossain kohtaa ylitunnit saa tasoitettua pois ja silmissä siintää jo 2,5 viikon päästä syksyn lomaviikko ilman erityisiä suunnitelmia.  Tärkeimmät ensin…Kyösti on lähtenyt maailmalle. Viimeinen kunnon kuva Kyöstistä on syyskuun puolesta välistä jolloin sillä oli vielä ”mohikaani”. Hiukan haikeaahan se on kun ”lapset” lähtevät maailmalle, mutta onneksi Kyöstikin käy vielä vierailuilla. Aamuisin, niinä päivinä, kun en ole etänä kiirehdin töihin kaffekupin kanssa. Lämmitetyn maidon ansiosta kahvi on toistaiseksi pysynyt riittävän lämpimänä töihin asti, mutta ilmojen kylmetessä pitää miettiä järeämpiä ratkaisuja. Äkkinäisempi voisi ihmetellä voisiko sen kahvin juoda jo kotona. Aamupuuro kuuluu arki ja vähän viikonloppu ruutiineihinkin     Viime viikonloppuna, kun olin flunssan kourissa mua hemmoteltiin itse tehd
Read more »