22. luukku
Vähiin käy ennen kuin loppuu joulumetsänhoitajan pesti. Tänään hän vietti lyhyimmän päivän juhlaa. Se meni samoilla huuruilla.
Virallisesti tänään vietettiin ”Älä petaa sänkyä”-päivää. No, juhlan kunniaksi en pedannut.
Toipumista
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.
Hups... Meillä vietetään "älä petaa sänkyä" -päivää kaikkina niinä päivinä kun ketään ei tulossa käymään eli noin 350 päivää vuodessa 🤭😂
VastaaPoista