Luukku 2.
Pimeyden jälkeen tuli valoa, aamu alkoi sarastamaan joulumetsässä. Vaikka jouluun on vielä aikaa tuntuu joulumetsä aavemaisen tyhjältä…
Toipumista
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.
Mutta jouluun mennessä metsä muuttuu, se on varma ja uskon aidosti että joulussa on jotain erikoista, tapahtuu pieniä mutta hyviä asioita joita ihmiset eivät aina edes huomaa.
VastaaPoistaMetsälle täytyy antaa mahdollisuus kasvaa 🤪
PoistaValo tuo mukanaan toivon, varjon ja aavistuksen siitä, mitä ehkä saamme vielä nähdä. Jouluun on enää kolme viikkoa 🎄
VastaaPoistaJännityksellä itsekin odotan mitä viikot tuo tullessaan.
Poista