Laiskiaisen trimmaus

  "Onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2025! Olkoon tuleva vuosi täynnä iloa, lämpimiä hetkiä ja uusia mahdollisuuksia!”

Nyt on vähän laiskasti tullut päivitettyä blogia joulukalenteria lukuunottamatta, joten otetaan kolme haasteväriä samalla postauksella. Kiitos Repolainen upeasta haasteesta,joka sai selaamaan vanhoja kuvia ja katsomaan myös ympäristöä uusin silmin. Musta-valko väriyhdistelmä tuntuu olevan kovinkin vieras.      Joulun värit Meillä ei ole tiettyjä joulun värejä, vaan joulumme koostuu useista väreistä. Joulukuusessa on tosin usein punainen ja kulta pääosassa.       Voima-/lempiväri Voimavärini on ehdottomasti oranssi, tosin keltainen on myös tärkeä väri.            

  Luukku 24: Kinttulan yhteinen joulujuhla Kinttulan kylässä odotettiin jouluaattona aina erityistä hetkeä – kylän yhteistä joulujuhlaa. Aamupäivän askareiden jälkeen jokainen kyläläinen kerääntyi kylän torille, jossa jouluvalot loistivat ja suuren kuusen latvassa kimalteli kultainen tähti. Koko kylä oli osallistunut juhlan valmisteluun. Pormestari Tellervo von Appelgrerin oli viime hetken kiireistä huolimatta saanut kuusen koristelun suunnittelut päätökseen. Koristeet hehkuivat punaisen, kullan ja hopean sävyissä, ja Pertti oli valmistanut pöytään valtavat määrät joulutorttuja. Lehtosen perhe oli tuonut piparkakkutalojensa näytille tuoksuvan valikoiman, ja Ella koristeli torin reunoja valoilla, jotka kiemurtelivat kuin tähtitaivaan säikeet. Saarisen perheen herkut puolestaan katosivat nopeasti pöydistä, kun kylän lapset ja aikuiset pääsivät maistelemaan heidän joulutoriltaan tuttua valikoimaa. Luotolat johtivat Lucia-kuoroaan, ja Sanni Saarinen seisoi jälleen Lucia-neidoksi puettu...

  Tellervo Von Appelgren ja Lehtosen perhe palasivat juuri joulukuusimetsästä. Molempien autojen katolla on suuri ja kaunis kuusi. Perheillä on kiire koristelemaan joulukuuset, onhan jo aaton aatto. Lehtoset ajavat autollaan kylän läpi, ja he pysähtyvät ystäviensä taloilla jakamaan joulutervehdyksiä, toisin kuin Tellervo joka kiiruhtaa suoraan kotiin. Lehtosten autossa kuunnellaan Leevin joulumusiikkia. Perhe on innoissaan kun heidän suosikki joululaulunsa oli ensimmäistä kertaa lista ykkönen. ”Jossain Jossain Jossain Jossain sataa valkeaa lunta Jossain, ja on kaikki kuin unta Jossain koko aurinkokunta Uuden toivon saa Kuinka kaukana lensinkään Sua kaivaten En muistanut ensinkään On taas se vuodenaika Joulun taika Jossain pilvien päällä Jossain, yhä paikka on täällä Jossain, se on kauniilla säällä Paikka, jonne löytää voisin Jossain, siellä tähdet voi loistaa Jossain, tuikkeen silmät kun toistaa Jossain valo synkkyyden poistaa Kun on jouluyö Kuinka kaukana lensinkään Sua kaiva...

Luukku 22. Kinttulan kylän lumilyhdyn rakentaminen on osa vanhaa suomalaista perinnettä, jossa lumilyhdyt tuovat valoa ja tunnelmaa talvisiin iltoihin. Tällaisissa yhteisöllisissä projekteissa tärkeintä on yhdessä tekemisen ilo ja kylän asukkaiden yhteenkuuluvuus. Lumilyhtyjen rakennettiin perinteiseen tapaan lumipalloista, vaikka Mustosen Milla hiukan ehdottelikin, että yhdistetään luovia ja moderneja elementtejä, ehkä jonain vuonna uudistukset menee läpi. Kinttulan lumilyhty symboloi kylän yhteishenkeä ja valoa keskellä talven pimeyttä. Se on myös merkki kyläläisten kunnioituksesta perinteitä kohtaan ja tapa toivottaa kävijät tervetulleiksi Kinttulan lämminhenkiseen yhteisöön.

Kyläläiset veivät metsään lyhteitä ja siemeniä eläimille, se on kylän yhteinen joulun valmistelutraditio. Pikkuinen Hirvosen Maija oli nähnyt edellisiltana tähdenlennon ja toivoi joululahjaksi oravaystävää. Aamun sarastaessa Maija kiirehti metsään isänsä rinnalla, sylissään pieni korillinen pähkinöitä ja siemeniä. Maijan toive oli kulkenut mukana hänen ajatuksissaan koko yön, ja hän uskoi vahvasti, että tähdenlento kuuli hänen salaisen pyyntönsä. Kun he saapuivat perille, metsä huokui talven taikaa. Maija pysähtyi vanhan kuusen juurelle ja asetti varovasti koriin viereen muutaman pähkinän. Hetken ajan kaikki oli hiljaista. Sitten oksien välistä kurkisti pörröinen häntä, ja pian pieni orava hypähti alas kuuselta suoraan Maijan eteen. Se tirkisti häntä tummilla nappisilmillään kuin kysyen, olivatko herkut todella hänelle. Maijan sydän löi nopeammin, kun hän kuiskasi: "Hei pikkuinen... oletko sinä se, jota toivoin?" Orava nappasi varovaisesti yhden pähkinän, istahti siihen Maija...

  Kylän silta Usein kylään tullaan vanhan, kauniin sillan kautta viehättävää metsätietä pitkin. Joulukuun alussa silta koristellaan valoin ja havukranssilla. Sillalta avautuu upea maisema, jossa valkoinen lumi peittää maan ja puiden oksat on koristeltu jääkristalleilla. Tällaisessa idyllisessä maisemassa tuntuu kuin aika hidastuisi. Metsätien molemmin puolin kohoavat jykevät kuuset ja männyt muodostavat kuin holvikaaren ylle, ja hiljaisuus on lähes täydellinen, vain tuulen kuiske kuusten latvoissa rikkoo sen. Sillan alla virtaa hiljalleen kapea joki, jonka pinnalla voi nähdä jäälauttojen lipuvan verkkaisesti eteenpäin. Talvinen ilta tuo mukanaan sinertävän hämärän, ja sillan valot loistavat lämpimänä kontrastina ympäröivälle lumimaisemalle. Kun astuu sillan yli, metsätie jatkuu mutkitellen kohti kylää. Puiden oksat taipuvat lumivaipan painosta kuin tervehtien kulkijaa. Ensilumi narisee pehmeästi askelten alla, ja ilma on raikas, täynnä metsän ja havujen tuoksua. Joulukuun kylminä i...

Pieni kappeli sijaitsee kylän laidalla, ja se on paikallisten pyhä paikka. Kappeli koristellaan erityisesti jouluksi kynttilöillä, ja sen vaatimaton kauneus korostuu talven hiljaisuudessa. Jouluaattona siellä pidetään kaunis joulukirkko, ja ihmiset kokoontuvat laulamaan joululauluja. Kynttilöiden lempeä valo heijastuu ikkunoista, luoden kappelin ympärille maagisen tunnelman. Sisällä tuoksuu vastasahatusta kuusesta tehdyt joulukoristeet, ja ilmassa leijuu vieno havupuiden tuoksu. Alttarin ylle ripustetaan aina pieni olkinen tähti, joka muistuttaa Betlehemin tähdestä. Paikalliset pitävät huolen siitä, että kappelin koristelu säilyy vuodesta toiseen perinteiden mukaisena. Joka joulu joululaulut täyttävät kappelin lämpimällä äänellään. Ihmisten yhteinen laulu ja harras tunnelma yhdistävät kyläläiset, ja monet kokevat kappelin olevan joulun todellinen sydän. Kynttilöiden lepattava liekki ja lumihangen heijastus ulkona luovat hetken, jossa tuntuu kuin aika pysähtyisi.

Luukku 18 talvikahvila Kylän kahvila on pieni ja kodikas paikka, jossa on aina lämmin ja mukava tunnelma. Kahvilassa tarjoillaan herkullisia joululeivonnaisia. Kahvilassa voi juoda kuumaa kaakaota ja syödä piparkakkuja ystävien seurassa.  Tänään kahvilassa pidetään joululauluilta, johon koko kylä kokoontuu perinteisesti.

Vaaralan perhe asuu ruskeassa talossa Kinttulan kylän laidalla, on ruskea talo, jonka punainen katto hohti kuin joulukuusen tähti lumisessa maisemassa. Talossa asuu Vaaralan perhe: äiti Maija, isä Matti ja heidän kaksi vauhdikasta poikaansa, Mortti ja Vertti. Perheen kodissa joulun odotus oli aina vilkasta ja täynnä naurua. Joulukuun alussa Maija alkoi suunnitella perheen perinteisiä jouluherkkuja. Keittiössä tuoksuukardemumma ja kaneli, kun hän leipoi piparkakkutaloa. Mortti ja Vertti roikkuivat jatkuvasti hänen kintereillään yrittäen salaa maistella koristeita.  Isä-Matti on kertoi illalla pojille tarinaa siitä, miten heidän isoisoisänsä oli rakentanut talon itse. "Punainen katto ei ollut alun perin näin punainen. Se maalattiin joulua varten ensimmäistä kertaa vuosikymmeniä sitten", Matti muisteli. "Se oli Äiti-Maijan idea, kun meillä ensimmäinen joulu täällä vietettiin." "Äiti siis keksi, että meidän pitää erottua?" Mortti uteli. "Ei, vaan hän keks...

  Luukku 16. Pormestari  Tellervo Von  Appelgrerin asuu miehensä Pertin ja koiransa Mantan kanssa kylän keskellä vaaleanpunaisessa talossa. Tellervo järjestää vuosittain suureleiseen tyyliinsä  kylän joulujuhlan ja vastaa aina kyläkuusen koristelun suunnittelusta. Tellervolla lähtee joka joulu suunnittelu lapasesta ja ennen joulua ilmassa on suurta stressiä.  Pertti leipoo parhaat joulutortut Helenan stressiä lievittämään.

Niemisen perhe asuu vihreässä talossa.  Nuori pariskunta Lauri ja Emma Nieminen muuttivat kylään vasta viime vuonna. Emma odottaa heidän esikoistaan, ja Lauri rakentaa jo lapselle pientä kelkkaa. Niemiset rakastavat valoja ja koristeita.  He asuvat kauniissa vihreässä talossaan, jonka he ovat kunnostaneet. Talo oli ennen heitä melkoinen röttelö ja kyläläiset olivat todella helpottuneita kun Niemisen perhe osti talon ja aloitti sen kunnostuksen.

  Luukku 14. Pienen punaisen talon asukkaat,  Martti ja Elina , ovat kylän vanhin pari. He asuvat talossaan, joka on aina täynnä elämänenergiaa ja hyvää tuulta. Elina leipoo ja Martti huolehtii pihan joulukoristeista. Jouluaattona he istuvat yhdessä ikkunan äärellä ja katsovat, kuinka kyläläiset kulkevat kirkkoon ja kahvilaan. Punainen talo on aina lämmin ja vieraanvarainen.