Perjantai pohdintaa...

Tää perjantai on ihan poppispäivä, kun tietää, että viikonloppu alkaa häämöttää. Tosin huomenna on vielä "työpäivä", mutta ei se mitään...

Eilen tuli autolla ajelua yksin 600 kilsaa, ja oli tosiaan aikaa rauhassa keskustella itseni kanssa. On muuten oikeesti hyvä pitää säännöllisesti treffit itsensä kanssa ;D. Pohdiskelin kovasti miksi olen onnistunut joinakin viikkoina ja toisina taas en. Onnistumiset on tulleet yllättäin niinä viikkoina, jolloin olen ollut "armeliain" itselleni, enkä ole asettanut tiukkoja tavoitteita, toki säännöt on silloinkin olleet.

Kiire ei sinällään ole pelkästään aina pahasta, mutta jos kiire viikolle asettaa tiukkoja suoritus paineita, niin repsahtamisen vaara on suurempi. Suunnitelmallisuus on ollut vahvassa roolissa onnistuneissaa viikoissani. Epäonnistumisia on tullut usein viikkoina, jolloin on ollut kiireen lisäksi tiukat liikunta tavoitteet ja liikunnat. Olenkin miettinyt sitä, että pitäisikö kiinnittää enemmän huomiota palareihin yms.  ja yleensäkin syödä enempi silloin kun liikunta on raskasta, koska myös kulutuskin on suurempaa ja jos nälkä pääsee "päälle", niin sitä ei pysäytä mikään.

Korvien väli on ja mieli on se juttu tärkein juttu jolla onnistuu tai sitten ei. Minä "selkärangaton" olen ollut hyvällä motivaatiolla aikoinaan 1,5v karkkilakossa, mutta kun motivaatio ei ole kohdallaan, niin päiväkin voi olla liikaa. Se on vaan joku napsahdus tuolla korvien välissä.

Sokeriton syyskuu jatkuu edelleen. Pienet onnistumiset antaa lisäpotkua jatkoon. Se voittaja fiilis, jonka taas tänään koin kieltäytyessäni nokan edessä olevista suklaista.

Tänään on syöty oikein hyvin
aamu tuorepuuro
lounas broileria ja salaatti
välipala patukka
päivällinen jauhemaksapihvi, kasviksia ja salaattia

Hyvää yötä ja toivottavasti pääsen huomenna jo raportoimaan liikunnastakin...