Elämysilta

Heti tähän alkuun täytyy hehkuttaa, että eilen pääsin vihdoin katsomaan musikaalin Oopperan kummituksen suomi-version. Mulla on ollut aiemmin vähän huonoa tuuria kun kahdesti aiemmin on jo ollut "liput käsissä", mutta en ole päässyt paikalle. Nyt se on nähty.

Tuo musikaali on ollut lähellä sydäntä nuoruusvuosista lähtien. West Endillä olen nähnyt kummituksen kolmesti.  Erityisesti se parin vuoden takainen "ensimmäinen" kerta oli mahtava. Visuaalisesti noita kahta toteutusta ei edes kannata vertailla, sillä olosuhteet ovat niin erilaiset. Toinen produktio toteutetaan paljon pienemmällä näyttämöllä ja sitä on toteutettu samassa paikassa kymmeniä vuosia.

Tykkäsin kovasti lavasteista ja isosta jousiorkesterista, ei laulajissakaan toki mitään vikaa ollut. Teini, joka näki kansallisoppeeran version toista kertaa kehui erityisesti tätä miehitystä.

Eilen arvuuttelin meneekö Hesessä kanasalaatti vai kerroshampurilainen... Päädyin jälkimmäiseen hyvällä omalla tunnolla, yleensä päädyn kanasalaattiin. 

Musikaali kesti vähän alle kolme tuntia ja autossa istuskeluunkin meni aikaa, mutta askelia tuli siltikin aika kivasti tuon tyyppiseksipäiväksi eli saldo oli vähän yli 9000 askelta.

Tänään oli "hurjat" suunnitelmat työpäivän jälkeen, mutta migreeni muutti suunnitelmia. Ilta on mennyt lepäillessä, jäi ne kotityötkin tekemättä.