Loppuviikon kuulumiset

Illat on humsahtaneet nopsaan, enkä ole malttanut pysähtyä kirjoittamaan, on ollut monenlaista menoa ja tapahtumaa, pyörähtipä meillä pianonvirittäjäkin ekaa kertaa. 

Viikonloppu on ollut tosi huippu. Perjantai-iltana oli tyttöjen ruokailuhetki muutamine viinilaseineen.  Lauantaipäivä oli pyhitetty perheen yhteiselle tekemiselle ja mahtuipa siihen vielä pikainen morjestus ukko-kullan kollegan luona, kun siellä nurkilla pyörimme. 

Sunnuntai alkoi hyvin laiskasti ja vaikka kasilta heräsinkin, niin puoleen päivään mennessä loopissa ei ollut edes 400 askelta :). Iltapäivä onkin mennyt aktiivisemmin, sillä olen jatkanut piha-pirkkoilua. Pihalla on sinivuokkoja ollut reilun viikon verran, mutta tänään bongasin ensimmäiset valkovuokot.

Levittelin muutaman multasäkin pensaiden juurelle.

Mansikkamaata peratessa ihmettelin ruohon määrää. Sitä oli melko paljon, vaikka mulla on mansikkamaa muovitettu. Ruohon nyhtäminen oli melkoisen tylsää, joten ehdin kiukutella jo vieressä chippaavalle ukko-kullalle, että tänä vuonna haetaan mansikat kaupasta. Mä oon vähän kahden ässän immeinen eli oon hyvä suunnittelussa ja "suurissa linjoissa". Ukko-kulta taas meillä enempi nykertelijä ;). No sain pahimmat ruohotupot pois mansikkamaalta. 

Muutamia vuosia sitten pelastin kuormasta pari "kuolemantuomion" saanutta tuijaa, jotka raijasin kotiin ja istutin istutuskukkulalle ilman suuria odotuksia. Molemmat ovat sittemmin virkistyneet ja kasvaneet melkoisesti, joten päätin kaivaa niistä pienemmän ylös. Sille onkin suunnilleen uusi paikka katsottuna, mutta ajattelin hiukan suunnitella tarkemmin, joten siirsin sen suunnilleen hollille. Samaan uuteen istutusalueeseen on tarkoitus istuttaa myös kuistilla ruukussa talvehtineet valkokartiokuuset ja sinilaakakatajat. 

Löytyipä sieltä pihalta öttiäisiäkin ;).

Valeistutetut syksyllä hankkimani jasmikkeen taimet on ottaneet iskuja terroristi-rusakon hampaista. Katsotaan onko niistä enää mihinkään :(. No, onneksi omena- ja luumupuut oli sen verran hyvin suojattu, että ne on säästyneet. 

Viikonloppuna on tullut syötyä hyvin, ehkä liiankin hyvin ajatellen huomista punnitusta. Tänään on taas savustettu ribsejä. Slurps, ne vaan on niin hyviä. Täytyyhän ne olla, jos niitä on valmisteltu 6 tuntia.

Niin ja jälkkäriksi söin yhden rivin Fazerin sinistä :).

Ps. Askelia onjo melkein 10 000.