Päivän pahin koettu, paras edessä

Aamulla kävin tosiaan puntarilla, olihan se totuus kohdattava, jälleen. Tammikuun aloituksesta oli tullut plussaa 3,4 kg. Tuo plussa on tullut pitkälti maaliskuun sairastelun aikana, jolloin tuli lohtusyötyä, mutta eipä tässä huhtikuussakaan ole tapahtunut suurta "parannusta" painossa, vaikka ruokailut ovatkin inhimillistyneet. Myönnettäköön, että eilisellä myöhäisellä ribbsien syömisellä voi olla pieni vaikutus tuohon aamun punnitukseen, mutta sillä selitellään ainoastaan satoja grammoja, ei useita kiloja. Parempi olla selittelemättä ja tehdä mitä pitää eli kääntää kurssia kevyemmille vesille.

Tänään tosin on suunnitteilla ateriointi hampurilaisravintolassa, ihan siinä perinteisessä suomalaisessa ;). En minä sinne hingunnut, mutta en pannut hanttiinkaan kun "treffiseuralaiset" sinne halusi. Arvatkaa, oliko mut vaikea yli puhua, =D. Hampurilaistreffien jälkeisestä ajasta kirjoittelen huomenna tarkemmin ;). Jännän äärellä ollaan ja huomenna selviää, että selvisinkö kanasalaatilla vai upposiko peräti kerroshampurilainen.

Tänään illan iloittelujen vuoksi, ei lenkille kerkeäkään, mutta huomenna on päivä uusi.





Kommentit

  1. AAH - mä unohdin, oikeasti unohdin (taas kerran!) koko vaa'alla käynnin! Johtui siitä viheliäisestä puhelimen piipittämisestä joka alkoi aamulla puoli seitsemältä! Siis 6.30. Kummankin puhelin vuorotellen. "Kuolema heille jotka käyttää puhelinta ennen kahdeksaa!" (Olenko katsonut liikaa televisiota...)
    Kamala luonto on ihana ja tuo strippi kuvaa kyllä meitä jokseenkin hyvin :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli