Laihduttajan sudenkuopat

Iltasanomien nettisivuilta bongasin artikkelin, joka kolahti. Siinä oli juuri niitä asioita, joita olen viime aikoina pohtinut ja vähän kirjoittanutkin. Tässä vähän referoiden "kolahduksia" artikkelista

Usein unohdetaan, ettei pelkkä ruoka tai liikunta ole useinkaan se perusongelma, vaan emotionaalinen tai psykologinen yhteys ruokaan. Ymmärryksen löytäminen miksi syön kuin syön tällä tavoin on avain oveen.

Artikkelin asiantuntijoiden mukaan pahimpia sudenkuoppia on kiirehtiminen, puuttuva rehellisyys itseään kohtaan ja vastuunotto tilanteestaan. Stressi on yksi vaikuttava tekijä osiltaan siksi, että se vaikuttaa uneen ja univelka taas lisää makeanhimoa.

Harva tulee syvällisemmin miettineeksi, miksei noudata terveitä elämäntapoja, vaikka tietäisi ainakin suurin piirtein, kuinka pitäisi syödä ja liikkua.

Psykologisesti ahtaalle ajautuvat sellaiset laihduttajat, jotka eivät uskalla pysähtyä tiedostamaan tarpeitaan ja tuntemaan tunteitaan. Pinnan alla olevaa ahdistusta hoidetaan esimerkiksi napostelemalla. Usein meiltä, löytyy piirre asettaa muiden tarpeet itsensä edelle ja vältellä konflikteja, tähän joukkoon tunnustan kuuluvani.

”Ei ole itsekästä pitää itsestään huolta eikä ole epäkohteliasta kieltäytyä asioista, jotka eivät tunnu itselle hyviltä” -Anna Riihimäki.

 

Iltasanomien artikkeli löytyy tästä.