Työelämä voi olla joskus karua

Tänään jysähti työyhteisössämme pommi, juuri kun luulimme selvinneemme yt:stä pelkällä säihkähdyksellä (eli pienellä toiminnan muutoksella) meidän yksikön osalta. Saimme kuulla yhden kollegamme joutuvan lähtemään ja työyhteisömme toiminnan jonkin asteisesta hajauttamisesta. Nyt ei oikein osaa ajatella yhtään mitään järkevää... Ymmärrän kyllä toiminnan ja toimintatapojen uudistamisen, mutta on vaikea ymmärtää, miten selviämme yhden henkilön vähennyksestä, etenkin kun tästä ei ole edes vuottakaan kun kaksi henkeä joutui pois. Työmäärä on pysynyt samana ja on ennemminkin kasvamassa. No, ei auta ajatella kuin, että "muutos on mahdollisuus" tässäkin tapauksessa.

Tapahtui tänään jotain mielyttävääkin, hyvä ystävä kävi kylässä pitkästä aikaa. Tilanne vaati kyllä herkkuja. Kaapista löytyi kanasalaatti tarpeet ja jäätelöä, joten onneksi ei tarvinnut karauttaa kauppaan. Muisteltiin taas villiä nuoruutta (heh meistä on tullut vanhoja) ja päiviteltiin miten upeaa on kun jälkipolvi on meitä fiksumpaa :D.

Onnea on hyvä ystävä!