Euroopan elinsiirtopäivä ja Omakannasta
Tänään 8.10. on Euroopan elinluovutuspäivä.
Suomessa yli 450 ihmistä odottaa elinsiirtoa. Siirrettävistä elimistä on jatkuva pula. Joka vuosi elinsiirtoa odottavia menehtyy, koska sopivaa siirrännäistä ei saatu ajoissa.
"Sano kyllä luovutukselle" nettisivuita voi esim ladata mobiili elinluovutuskortin, kannattaa tutustua sivuihin.
Miksi elinluovutusajatus on itselleni "tärkeä"? Se on jollain tavalla osa elämänfilosofiaani. Aikoinaan nuorena nuoriso-ohjukseksi opiskellessa olin aktiivinen ja valveutunut nuori. Aloitin silloin opiskelukaverin innoittamana verenluovutuksen, joka jatkuu tänäkin päivänä. Luovutuskertoja on reilusti yli 70, jos oikein muistan 77. Samaiseen aikaan allekirjoitin ensimmäisen elinluovutuskorttini. Muutama kortti katosi ja taisi jollekkin kortille käydä vuosien saatossa "haperoituminenkin". Kortti edelleen lompakossa, mutta itse en taida olla enää kuin ehkä vähän valveutunut, jos sitäkään ;).
Olen tehnyt virallisen tahdonilmaisun elinvuovutuksesta Omakantaan ja kertonut tahdonilmaisusta läheisille. Minusta tilanteessa, jossa elinluovutus on ajankohtaista on taatusti muutakin murhetta ja ajateltavaa tarpeeksi läheisillä, niin on yksi murhe vähemmän. Ukkokullaltakin olen kysynyt mikä on hänen tahtonsa. Muutenkin on tiettyjä asioita joita on hyvä ajoissa keskustella. Karultahan tällaisten asioiden käsittely/keskustelu kuullostaa monesta, mutta kun tiettyjen asioiden äärelle on joutunut pysähtymään omien vanhempien ja muiden läheisten sairastumisten ja menetysten kohdalla olen ajatellut, että olisi hyvä kun tietäisi oikeasti mitä toinen on tahtonut, eikä mitä me ajatelleen tahtoneen.
Omakanta on todella hyvä viranomaispalvelu, josta pääsee katsomaan omat diagnoosit ja reseptit, jossainpäin jopa voi uusia reseptejä. Suosittelen tutustumaan järjestelmään, sinne pääsee omilla pankkitunnuksilla.
Linkistä löytyy omakannan esite.
Nyt katoan hiukan kevyempien aiheiden äärelle.
Aurinkoista lauantaipäivää!
Kirjoitit tärkeistä asioista. Itselläni on elinluovutustestamentti, tosin en tiedä, "kelpaavatko" ne luovutukseen (tai mikä nyt on oikea termi), tämän hirveän lääkkeiden syönnin jäljiltä. Mutta jos kelpaa, niin hyvä niin. Verta luovutin monta vuotta.
VastaaPoistaJouduin olemaan useamman uvoden luovuttamatta ja uskotko, mikä ilon päivä oli se, kun luovutuslääkäri Hgistä antoi vihdoin luvan, että saan taas luovuttaa vertaa? Tää pöljä rupesi itkemään ;) Nyt harmittaa, kun en taas saa luovuttaa. Siitä olen tosi iloinen, kun sain Pojan ymmärtämään verenluovutuksen tärkeyden - nyt käy säännöllisesti kahden kuukauden välein :) Vielä kun kävisi luovuttamassa kantasoluja.
Muistakin asioista on meillä puhuttu; hoitotahdosta ja muusta, paperit vain on tekemättä. Kummallakin kun noita vaivoja on. Pitäisi tutustua vielä tarkemmin tuohon Kantaan - nyt se tahtoo jäädä vain siihen, että tarkistaa onko reseptit ajan tasalla/uusittu ja lääkärin lausunnot päivittetty.
Kyllä minusta tässä iässä pitää jo pystyä noistakin asioista puhumaan, vaikka ne ehkä "hurjilta" kuulostaakin. Äidinkin on näistä asioista puhuttu - perinnönjako on jo tehty ;)
Mutta nyt: mukavaa alkavaa viikkoa +5 astetta lämmintä ja pitkä päivä edessä :D
Mukavaa viikkoa myös sinne!
PoistaMinullakin on ollut iät ja ajat elinsiirtokortti kukkarossa ja lapset tietää, että näin haluan. Nykyisin vähän huvittaa, kun sen kortin näen, että kuka näitä kuluneita osia tarttee, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
VastaaPoistaNo, onneksi sitä ei tosiin itse tarvitse arvioida :).
Poista