Laiskana lauantaina, sienessä sunnuntaina

Viikonloppu on mennyt mukavavasti, se on ollut yhdistelmä lepoa ja aktiivisuutta. 

Perjantai-ilta vierähti halkojen parissa, kuten jo kirjoittelinkin. Se oli oikein mukava projekti, fyysistä aktiivisuutta ja äänikirjan kuuntelua.


Lauantaina lähinnä vaan oleilin kaupassa käyntiä lukuunottamatta. Tuli myös katsottu ristiin jääneet Jane Kennedyt ja Jäljet päättyvät Berliiniin -jaksot. Ihan todellisuutta tuo kuva ei lauantaista kerro kun laite oli latauksessa jonkin aikaa, mutta laiskana olin 😄.


Sunnuntaina oli vuorossa taas aktiivisempi päivä. Tein kaalilaatikkoa ja laitoin sen uuniin muutamaksi tunniksi. Laatikon ollessa uunissa oli sopiva aika pyörähtää sienimetsässä. Sienimetsäily oli tämän syksyn ensimmäinen. 

Ensimmäisenä vastaan tuli vanha ystäväni kanttarelli.

Ihan kelpoinen se oli lähempääkin katsottuna.

Naavaparta

Mielenkiintoisen näköinen sininen marjakin tuli vastaan. Syystä tai toisesta tuli heti mieleen ettei siihen kannata lähempää tutustua.
Nappasin kuvan ja kotona googlailin ja myrkyllinenhän se oli. Tuo Mustakonnanmarja on myrkyllinen juuresta latvaan. Kasville löytyi muitakin nimiä kuten karhunmarja, surmanmarja.

Suppiksia saalis oli ehkä hedelmäpussillinen. Tuosta tekaisee vaikka suppiskeiton, mutta ei tänään, tänään on syöty kaalilaatikkoa.

Leppoisaa sunnuntaiehtoota!











Kommentit

  1. Konnanmarjaa en ole ikinä nähnyt, onnekseni. Puolukoita kävimme hakemassa tänään ja jonkinverran saimmekin. Metsässä oli märkää ja hiljaista, ei ollut enää lintusia laulamassa. Sieniäkin oli, mutta niitä emme tunne eikä yhtään suppista nähty. Sinulla on herkkueväät noissa sienissä.

    VastaaPoista
  2. Onpas aktiivista elämää, kun tuollaiset prosentit saat. Piäisi mennä metsään, minunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta mielestä ei niin hurjan aktiivista, tosin nyt on sattunut monenmoisia askareita. Täytyy varmaan nostaa aktivisuustasoa tuossa mittaris.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli