Valoa kohti

-
Viikonloppu on ollut oikein mukava oleilua, unta, hierojalla käyntiä, kotiaskareita, ystäviä, yhdessä oloa, ulkoilua ja hyvää ruokaa. Akkujen lataus tuli tarpeeseen vaikka perjantai työpäivä oli todella voimaannuttava.

Tänään havahduin toden teolla, että kuudeltakin on valoisaa ja kohtahan sitä siirretään taas kelloja. Valoa kohti siis mennään vauhdilla.

Tänään tuli testailtua ulkoillessa uutta objektiivia. Sen polttoväli 18 - 400, luku ei minulle oikeasti kertone mitään, mutta hyvin zoomaa. Minä vain räpsin  automaatilla ja perheen kuvaaja sitten miettii aukkoja tai jotain sellaisia 😂.

Tuo käpy- ja lintukuva on otettu järkkärillä, tulppaanit ja sushit ihan kännykällä. Kännykällä saa ihan kelpoisia kuvia.







Ps. Tunnustus Su'elle... sorruin suklaiden huutoon ja sun "tsemppaukseen". Olen omalta osaltani eilisen ja tämän päivän aikana syönyt itsekseni melkein koko levyn.






Kommentit

  1. Sus'19. maaliskuuta 2018 klo 7.00

    Sortua saa paitsi sorretun voimaan;) Kaapisssa olevan suklaan huuto on joskus ylettömän äänekästä, oli aikoja (pari vuotta sitten vielä) etten todellakaan voi´nut ostaa suklaata kaappiin, nykyään saatan jopa unohtaa sen sinne.
    KAtsoitsko Uutisvuodon lauantai-iltana? Siinä oli väite että ruokakuvien ottaminen lihottaa joka sit piti paikkansa. Perusteluina tälle oli että jotta lautanen ja siis kuva, näyttäisivät mahdollismman hyvältä niin siihen laitetaan liikaa tavaraa. Mielipidettä? Olen kyllä huomannut että sun kuvissa saattaa olla vain osa lautasesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskiainen20. maaliskuuta 2018 klo 23.09

      Sorretun voima on jäänyt maistamatta 😂.

      Uutisvuoto jäi katsomatta, mutta aika mielenkiintoinen näkökulma. Tunnustan sortuvani isoihin annoskokoihin, mutta en usko sen olen kuvien vika.

      Nuo "osalautaskuvat" johtunee pitkälti, että kuvan saa näin kivasti rajattua, en ainakaan tietoisesti ole ajatellut annoskoon peittämistä.

      Poista
  2. Olifantti19. maaliskuuta 2018 klo 7.14

    Ihanan positiivinen postaus. Tuli tarpeeseen. Minullakin olisi uusi kamera... en saa otetuksi käyttöön, kun on erimerkkinen eli erilainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskiainen20. maaliskuuta 2018 klo 23.13

      Pitkästä aikaa oli tosi positiivinen fiilis. Välillä on ollut siipi hiukan maassa, onneksi vain vähän.

      Mä räpsin etupäässä kännykällä kun se on niin helppoa ja kännykkä on aina matkassa. Toisaalta kameralla saa zoomattua ihan eri tavalla.

      Poista
  3. Sinisen sohvan emäntä23. maaliskuuta 2018 klo 13.28

    Minäkin nautin tästä lisääntyvästä valosta. Aamuisin on mukava lähteä töihin ja illalla ehtii vielä valoisaan aikaan puuhastella. Lintusetkin sirkuttavat iloksemme.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

-
Kuva
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.  
Read more »

Vauhdikasta elämää

-
Kuva
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua…   Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikane
Read more »

Syyskuu meni, lokakuu tuli

-
Kuva
 Syyskuu meni ja vihels mennessään. Töissä oli ihan julmettu kiire. Laskin juuri, että syyskuussa oli 26 kirjattua ”ylituntia” ja päälle vielä ne kirjaamattomat ”talkootunnit”. No, jossain kohtaa ylitunnit saa tasoitettua pois ja silmissä siintää jo 2,5 viikon päästä syksyn lomaviikko ilman erityisiä suunnitelmia.  Tärkeimmät ensin…Kyösti on lähtenyt maailmalle. Viimeinen kunnon kuva Kyöstistä on syyskuun puolesta välistä jolloin sillä oli vielä ”mohikaani”. Hiukan haikeaahan se on kun ”lapset” lähtevät maailmalle, mutta onneksi Kyöstikin käy vielä vierailuilla. Aamuisin, niinä päivinä, kun en ole etänä kiirehdin töihin kaffekupin kanssa. Lämmitetyn maidon ansiosta kahvi on toistaiseksi pysynyt riittävän lämpimänä töihin asti, mutta ilmojen kylmetessä pitää miettiä järeämpiä ratkaisuja. Äkkinäisempi voisi ihmetellä voisiko sen kahvin juoda jo kotona. Aamupuuro kuuluu arki ja vähän viikonloppu ruutiineihinkin     Viime viikonloppuna, kun olin flunssan kourissa mua hemmoteltiin itse tehd
Read more »