Alavireinen Laiskiainen

Kiire ja riittämättömyyden tunne yrittää painaa päälle. Pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota... ja sitten ahdistaa kun ei saa tehtyä puoliakaan. Kovasti olen yrittänyt karsia ja vaatia itseltäni vähän, mutta nyt on jakso, jolloin työ vie kaikki mehut.

Tänään olin pakannut jumppa kassin ja töistä piti lähteä suoraan jumpalle, mutta kuinkas kävikään... työpalaveri venyi ja sen jälkeen vielä piti pitää pikapalaveri yhden projektin aloituksesta ja syksyn aikatauluista, en siis mennyt jumpalle, kun en enää ehtinyt.

Takaraivossa kaihertaa käymättömät jumppakerrat. 

Huomenna on päivä uus... Kalenteroin itselleni jumpan huomiselle, perjantaille ja sunnuntaille. Keskiviikkona, torstaina ja lauantaina kun on muuta ohjelmaa. Jep ja taas täytän kaikki illat...se siitä karsimisesta 🤣.


Näin ihania värejä tuli taannoin vastaan.


Joensuu oli vähemmän värillisempi


Vaatekaupoissakin on ihania värejä oranssia, keltaista, vihreää eli just mun värejä. Nyt ei auta muu kuin hakea väreistä voimaa.



Syyskuun teema on ”suosta” nouseminen.

Kommentit

  1. Kauniita värejä olet löytänyt. Värit tuovat iloa ja voimaannuttavat. Liikunta virkistää, mutta myös lepoa tarvitaan. Aina ei pääse jumpalle, mutta pienikin liikunta tekee hyvää, mieluiten raittiissa ilmassa. Onneksi työn välillä katkaisee vapaapäivät! Osta kukkia kotiin tai kerää kauniita oksia ja syksyn viimeisiä kukkia maljakkoon, saat kauneutta lähellesi! Pue yllesi väriä, ihan jo huivi auttaa jos ei löydy puseroa tms. Iloa syyskuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väreistä saa tosiaan voimaa. Taidan poimia lintujen ”istuttamista” auringonkukkapenkistä kukkia sisään. Ulkoilu on myös vireyttä nostava. Muuten ei noi käymättömät jumpat harmittaisi, mutta kun en ole pariin viikkoon päässyt ja kuukausimaksu juoksee.

      Poista
  2. On taas helppo täältä sohvan uumenista huudella, tosin itselläkin yllättäen "ei mulla ens viikolla mitään ole" viikko täyttyy sillä ja tuolla ja tällä menolla, kun yrittää hoitaa asiaa toinen toisensa jälkeen ja itsestä huolehtimisen rinnalla huolehtia muistakin.
    Liikunta on tärkeää ja rentouttavaa, mutta helpottaisiko, jos et kalenteroisi sitä - varaisit kalenterista aikaa vain ihan kaikkein pakollisimmille menoille ja tekemisille ja käyttäisit vapaaksi jäävän ajan itseesi ja perheellesi? Kävisit jumpalla jos siltä tuntuu - tai kuten Emäntä kirjoittaa; lähdet vain ulos raittiiseen ilmaan. Yksin tai yhdessä: ystävän, perheen, puolison kanssa.
    Pieni sana: "ei" - vaikea sana, sen sanomista täytyy opetella myös :)

    Iloa ja voimia ja jaksamista syksyyn <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalenterointi on tapa varmistaa ”onnistuminen”. Laihialaisena nuo käymättömät jumpat harmittaa. Kerran viikossa pitäisi vähintään käydä, kaksi kertaa olisi hyvä ja kolmas kerta olisi silkkaa säästöä 😀.

      Poista
  3. Jumppa kyllä piristää ja tuo lisäenergiaa. Sellaistakin omaa aikaa kyllä tarvitsee, joten Possu kyllä peukuttaa kalenteriin jumppa-ajan merkkaamiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalenterointi helpottaa toteutusta. Oon nykyään niin kalenteriorientoitunut... tosin sekään ei aina auta 😬.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli