Kutsumaton vieras jouluksi ja turinaa



Minulle tuli kutsumaton vieras jouluksi, enkä ole saanut sitä vieläkään häipymään. Ennen joulua jo muutama kenkä tuntui jotenkin epämielyttävältä ja ajattelin, että jassoo taitaa tulla vaivaisenluu jalkaan. Kaivoin netistä junppaohjeita ja vääntelin ja kääntelin jalkaa huolella aaton aattona... siitä se sitten lähti armoton jalkakipu aattona. Se kutsumaton oli vieras kihti, joka tuli yllättäin ja varoittamatta aattona. Kyllähän minä olin kihdistä kuullut, mutta että sellainen sitten riesaksi. Koko joulu on mennyt makoillessa (olis varmaan mennyt muutenkin, muttei näin totaalisesti). En voinut laittaa mitään omia kenkiä jalkaan, joten jouduin menemään ukkokullan reinoissa lääkäriin. Niissäkin kulkeminen sattui niin pirskaleesti. Kaikkein hauskinta oli, että törmäsin lääkäri- ja apteekkireisulla useaan tuttuun hehkeänä reinot jalassa ja villakaapu päällä. En hirveesti jaksanut keskittyä ”ulkoiseen” olomukseen kun oli työn ja tuskan takana, että pääsin lääkäriin. Todettakoon, että en nyt ihan arjessakaan ole aina viimeisen päälle tyylitelty, mutta tänään oli aika ”pohjat”😄.

Lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että kihdiltä näyttää. Tässä vaiheessa hoidetaan tämä tulehduskipulääkkeellä ja ruokavaliolla. Joulun punaviinit jäi sitten yhteen lasilliseen ja jatkossa joudun myös välttelemään monia herkkujani kuten maksamakkaraa, äyriäisiä ja sieniä.


Haaveilin ennen joulua jouluneuleesta, mutta neule jäi lopulta ostamatta. Sen sijaan ostin joulutunikan, joka oli alun perin vähän ”vitsi”, mutta täytyy todeta, että ihastuin tuohon kiinan ihmeeseen. Sen materiaali oli ihanan kevyt ja leikkaus todella mun kropalle sopiva, jopa perhekin tykkäsi siitä.

Tänään ei enää ollut jouluruokia vaan teimme karitsan karetta. Tekniseksi tämä paisto on mennyt sillä kokeilimme ensimmäistä kertaa uunissa tuota Meater paistomittaria. Grillatessa se on ollut  oikein erinomainen ja toimi oikein hyvin uunissakin.



Kommentit

  1. No voi.... mä aattelin ensin otsikosta, että oot saanut flunssan - mä onnistuin välttämään sen makaamalla päivän viltin alla ja juomalla sitruuna-inkivääri-hunaja -juomaa.
    Sitten katoin kuvaa (pienenä) ja aattelin, että oot satuttanut (venäyttänyt, murtanut tms) jalkas. Mutta että kihti! Kaverilla oli just joku kolme kuukautta sitten sama vaiva - tykkäs kovasti...
    Ja jouluna! Voi pyhä lehmä, en paremmin sano. Toivottavasti on jo helpottanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä piirun verran parempi, mutta edelleen ei oikein omat kengät ”mene” jalkaan. En oo ymmärtänytkään aiemmin kuinka viheliäinen tämä kihti on.

      No ei auta kyin opetella elämään sen kanssa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Melkoinen räyhän henki tuo kihti. Kun omalle kohdalle kun iski, niin vasta tajusin tuon niljakkeen ilkeyden ihan. Toki olen kuullut, sen keljuudesta, mutta rajuus yllätti.

      Poista
  3. Onneksi sait Puolison reinot jalkaan ja pääsit lääkäriin. Sairastaminen on aina viheliäistä, mutta kohti helpompaa oloa! Tuli kihdistä mieleeni kirjallisuus. Joku arvovaltainen herrasmies, siis kirjallisuudessa, sai vuokraemännältään mansikkahillokääreen kihtiin kipua helpottamaan... Mielikuvituksessani näin Sinut kauniissa tunikassa, sohvalla, jalka mansikkahillossa, huilaamassa...ja joululauluja kuuntelemassa. Saattaa olla että kuvaamani kohtaus onkin jostain elokuvasta... Parempaa oloa ja hyvää, pian vaihtuvaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti yritin Googlata mansikkahillokäärettä, mutta en äkkiseltään löytänyt 😄. Mäkoillut kyllä olen sohvalla tunikassa joululauluja kuunnellen eli sika hyvä mielikuva on todellisuudesta ollut.
      Sain onneksi kunnon tulehduskipulääkettä, joka on auttanut.

      Poista
  4. Auts. Varsinainen vieras. Jospa uusi vuosi valkenisi kirkkaampana. Eniten minua kirvelsi tuo punaviinittömyys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta... punaviinittömyys kirpaisi.

      Toivon uuden vuoden tuovan mukavia asioita tullessaan...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli