5 vko ja pari päivää

Useampana iltana on pitänyt kirjoittaa, mutta aina on tullut jotain tai runosuoni ei siinä hetkessä ole sykkinyt. Tasaisesti ja tasapaksusti olen puksuttanut eteen päin reilut 5 viikkoa fiksummilla ruuilla.

Mitä tämä fiksumpi ruoka sitten mielestäni on...
Aamupalalla tuorepuuro, lounaalla salaattia, välipalarahka, päivällinen salaattia (välillä) vähän perunaa, iltapalaksi ruisleipää, rahkaa tai tuorepuuroa.

Muutamana päivänä kun olen ollut reissun päällä olen syönyt vähän vapaammin. Viime lauantaina jopa kebabin 🙃.

Vaaka tosin on ollut aika itsepäinen, mutta periksi en anna.










Kommentit

  1. Possu on syöny tänään vain omenan ja puolikkaan suolakeksiä.
    Iski ällö MAHATAUTI!!

    VastaaPoista
  2. Hih... mä olen vieläkin antanut vaakaherran asustella yksin kaupungissa. Se ei kuulemma tykkää maalaisilmasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etäisyys tekee suhteelle hyvää. Ehkä se vaakaherrakin on leppeämpi 😄.

      Poista
  3. Hienoa toteutusta ja herkullista! Terveelliset, maistuvat ateriat ja annoskoko kohdilleen, riittävästi vettä ja mieluista liikuntaa sekä hyvät yöunet. Siinä toimiva resepti. Onneksi päivät pitenevät ja aurinkokin paistaa piristäen ihmisen mieltä kohti kevyempää oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöuniin olen myös kokeillut panostaa. Välillä on vähän vaikeaa päästä ajoissa nukkumaan.

      Poista
  4. Kunnioitettavaa. Minulla nuo syömiset on yritystä ja erehdystä, enemmän sitä erehdystä. Lääkäri käski vuosi sitten laihtua, useampikin lääkäri itseasiassa. Ei näytä hyvältä. Pitäisi mennä kohta taas kuulemaan, mitä lääkäri nyt tuumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Lääkäri Läski käski.." oli hyppäriloru muksuna. Olin jo unohtanut, mut nyt pomppas mieleen ;D
      Lääkäri läski käski potilaan tulla sisälle
      lääkäri läski käski potilaan mennä ulos.

      Poista
    2. Nyt on ollut ”hyvä kausi”... useimmiten täälläkin yritellään ja erehdytään. Ei ole helppoa viedä asioita käytäntöön, vaikka kuinka tietää mitä pitäisi tehdä.

      Tuo Possun loru kuulostaa hämärästi tutulta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli