Koronaa joka tuutista

Tammikuussa ja vielä helmikuussakin korona tuntui vielä aika etäiseltä, sitä on siellä jossain... Nyt sitten korona sitä ja korona tätä, vaikka otankin taudin vakavasti ja toimin ohjeistuksen mukaan tuntuu, ettei mistään muusta puhutakkaan.

Vielä helmikuun puolella yritin houkutella perhettä lähtemään pääsiäislomalla New Yorkiin, jonne olen haaveillut meneväni pitkään. Eivät lämmenneet ajatukselle, silloin harmitti, nyt ei. Luulisi, että harmittaisi luin pientä oravaa, jos lentoliput oisi peruttu. Nyt jännitän kuinka käy kaveriporukan reissulle toukokuussa. Henkisesti olen valmistautunut sen peruuntumiseen,

Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin (käytännössä joudun) tehdä töitä etänä ja työergonomiakin on ihan siedettävä vaikkei sähköpöytää olekkaan. Ison näytön, näppiksen ja hiiren saan läppäriin telakan kautta. Välillä kun tulee pakottava tarve seisoa näppään koneen telakasta ja menen eteisen senkin ääreen, joka on aika passelin korkea. Kolme viikkoa on pitkä aika... Onneksi meillä on työporukan kanssa Teams-palavereita näkee väkeä edes etänä.

Kaupassa käynninkin olen minimoinut. Vähän hamstrasin, en vessapaperia 😀.

Kun on vain kotona jää askeleet vähäiseksi ja ”fiksun ruuan” ruokaputkikin on kadonnut, että tartteis taas ryhdistäytyä... 1,5 kk menikin ihan hienosti... Mieli tekisi syyttää koronaa, mutta ei auta kuin katsoa peiliin ja aloittaa uuden ”nousun”.

Pitäisi kirjoittaa useammin, vielä olis 1001 asiaa, mutta nyt ei auta mennä kuin nukkumaan, että on aamulla pirteänä etäpalaverissa.

Lintujen keväisen sirkutusten myötä hyvää yötä ja pysytään terveinä!