Joulukuu tupsahti yllättäin

 Jälleen kerran joudun toteamaan, etten pysy tämän ajanjuoksun perässä. Mihin marraskuu katosi? 


Marraskuun loppupuolella oli jo valon pilkahduksia ja energisiä hetkiä. Pitkästä, pitkästä aikaa sain vietyä itseni uimaan. Nyt olen käynyt jo useamman kerran uimassa. Kunnon kohotus uiden on aloitettu. 

Ruokailuissa ja herkuttelussa on onneksi ollut viime aikoina joku tolkku. Niiden ja tolkun kanssa saan varmasti tehdä töitä vielä pitkään. Aamupuurosta on tullut taas herkku. 


Marraskuun loppu puolelle mahtui myös pieni matka. Päätös reissusta ja liput oli hankittu vielä aikana jolloin kuviteltiin Koronan olevan ohi 2 rokotuksen jälkeen. Reissussa koin oloni koronaturvalliseksi, mutta, jos lippuja ei olisi ollut varattu hyvissä ajoin, olisi reissu jäänyt tekemättä. Täytyy myös tunnustaa, että koin matkustushäpeää.




Joulukuussa on tarkoitus aktivoitua bloginkin kanssa ja tehdä ”joulumetsänrakennuskalenteri”. Välillä toki vähän muitakin kuulumisia.

Kommentit

  1. Minä junnaan paikallani, mutta uskon vielä, että kyllä tässä aktivoidutaan ennemmin tai jotain. Ei tartte tuntea matkustushäpeää. Onhan sitä ihmisen elettävä näissäkin olosuhteissa.

    VastaaPoista
  2. Ennemmin tai jotain kuulostaa hyvältä aika määreellä, väkisin ei vaan voi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli