Nurin perin

 Tänään työpäivä venähti yhtä pitkäksi kuin eilen. Aamulla aloittelin kukon laulun aikaan etänä, päivä meni sitten työpisteessä ja ilta vielä kotona työskennellen. 

Työpisteeseen lähtiessä lastasin pari laatikollista tavaraa auton takakonttiin, jotka piti viedä viedä kissakirpikselle. Kotiin palatessa havahduin vasta kotipihalla, että minun piti koukata pienen mutkan kautta. Olikohan se joku ”freudilainen” lipsahdus, sillä tämä tavaroiden tuntuu olevan niin vaikeaa.

Sinisen sohvan emäntä haastoi laittamaan kuvan neuleen nurjalta puolelta. Tässä kohtaa kuva tämän helpon kohdan nurjasta ja oikeasta puolesta. Otetaan sitten myöhemmin, kun sinne saakka mennään, neuleen kukkien kaaoksesta kuva.

 







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli