Eikö nämä tavarat lopu

Illat on mennyt tavaroita raivatessa ja vein toisen erän tavaroita kirppikselle. Tavaroita on ollut kahdella kirpputorilla ja toisella selkeästi kauppa käy ja toisella kirppiksellä on vähän hiljaisempaa ja tavara ei liiku. Varasin vielä yhdelle erälle 50/50 myynnin, vaikka toinen erä on vasta alkamassa. Tätä tavaraa vaan riittää ja vasta on ns. esiraivaus tehty. Tässä kevään mittaa saattaa vastaavia päivityksiä tulla kyllästymiseen asti, pyydän anteeksi jo etukäteen. 


Velipoika toi tuliaisina tiikeribalsamia kun se on kadonnut kaupoista. Tiikeribalsami on mun arjen pelastus nlskajumeissa ja vähän muissakin krempoissa. Noi riittää ainakin vuodeksi 😀.



Töissä oli maksapäivä. Ennakkoluuloistani huolimatta uskalsin sitä maistaa, kun oli nälkä ja muuta ei ollut. Ihan syötäväähän se oli ja jatkossa uskallan syödä vähemmän ennakkoluuloisesti. Jauhemaksapihveistä olen tykännyt jo vuosia, mutta valitettavasti ne on  harvinaista herkkua.



En tiliä oonko tosi ajoissa vai myöhässä, mutta anyway tein pari pellillistä joulutorttuja. Nams noissa riittää mulle nakertamista.
Raivatessa löytyy aarteita.
   Tämä heppamuki on lapsuuden aarre, jonka juuri lahjoitin ystävien heppatytölle. Minulle muistoksi jäi kuva.


Oman ”pienen lapsukaisen” oma rukous ❤️


Ai, että toi Kliivia on ihana.




Kommentit

  1. Sanoisin myös, että tavaraa riittää. Olen edennyt minäkin noihin komeroihin sukeltamisessa sen verran, etten pyörittele jokaista romua käsissä miettien, mihin sitä voisi käyttää. Eihän mikään edisty, jos ei ole valmis luopumaan jostain. Niin, ja maksa on tosi hyvää, jos se on hyvin tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vasta raivaillut sillä silmällä, että saa myyntikuvia. Suurin osa kaapeista on vielä läpi käymättä 🙈. Itse olen päässyt sen vaiheen yli, että pohdin joka tavaraa, mutta ukkokultaa saa vahtia, se meinaa unohtua muisteloimaan 😂.

      Poista
    2. Meillä on tuo pieni/pienehkö veranta täynnä pahvilaatikoita, jotka kauhealla kiireellä silloin marraskuussa tänne roudattiin, kun asunto meni kaupaksi. Olin siinä uskossa, että ainakin puolet tavaroista on Pojan. Vaan ei - Poika kun lopulta löysi asunnon ja tuli kaupungista varastosta hakemaan tavaroitaan ja samalla katsomaan noita tavaroita "ei ole mun, ei ole mun, ei ole mun" Lähes kaikissa laatikoissa lukikin "muistoja" :D
      Nyt sitten odotetaan kesää: Pojan kirjalaatikot työhuoneelta saa häädön (sinne ei pääse lumihangen läpi) ja sitten voidaan levittää nuo verannan tavarat pihalle ja käydä porukalla läpi mitä säilytetään ja mitä ei, ja ne voidaan viedä työhuoneelle.
      Meillä on ikuinen kierre - työhuoneelta pitäisi saada ne A-nopin posliiniesineetkin jonnekin jatkojalostukseen :D
      Tulis jo kesä ja kärpäset....

      Poista
    3. Minä vannon kautta kiven ja kannon, etten enää tavaroita hamstraa kun tästä projektista selviän. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön…

      Poista
  2. Maksa on hyvää, kun siitä poistettu kunnolla kalvot eikä sitä ole kypsennetty liian kuivaksi.
    Itse sain jauhemaksapihveistä "trauman" koulussa, kun ne oli sellaisia 1,5 cm paksuja ja pienelle tytölle laitettiin aina kaksi.
    Aikuisena opettelin ne tekemään itse porkkanaraasteen kanssa jolloin niistä ei tullut kuivia, enkätehnyt paksuja, niin jo rupesi maistumaan 😝

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tottunut tekemään jauhemaksapihvejä joissa on perunaa ja pihvien pitää olla ohuita lettusia ja lisukkeena on oltava paljon paistettua sipulia. Itselläkin on lapsuuden traumat kuivasta ja kalvoisesta maksasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli