Kohta viikko sytoista

 Viime viikon perjantaina olivat ensimmäiset sytostaatit. Pari päivää olo oli seminormi, mutta siitä se alamäki sitten lähti… Olo on vaihdellut hurjan paljon, mutta särky- ja pahoinvointilääkkeiden kanssa olen tullut toimeen, en siis valita.

Olen yrittänyt käydä joka päivällä vähintään yhdellä pienellä köpöttelyllä ulkona. Parhaimmillaan toki jopa kolmestikin. Luonto on nyt kaunis ja antaa voimaa. Somen perusteella varmaan voisi olla kateellinen, ”siellä se ulkoilee päivät pitkät ja lekottelee”, mutta totuus jotain muuta. 

Makuaisti on muuttunut ja moni asia maistuu nyt oudolta. Happamat maut tuntuvat toimivan ja olen  ollut iloinen, että olen voinut käydä pihasta poimimassa puolukkaa aamupuuroon.

  

 

   

Aloitin tosiaan perinteisellä ”soitellen sotaan” / ” takki auki” tyylillä pyllyttimen teon viime viikolla kuten kirjoitinkin, hups siitä tuli ihan yli iso jopa minulle. Hetken toki mietin, että olisin tehnyt villapaidan, mutta teletappimeiningillä sitten päätin aloittaa uudestaan, vähän eri värein. 

 

 

Mieli on edelleen virkeänä vaikka kroppa hitaalla käykin!