Viikonloppu turinaa

Torstaina oli erään aikakauden loppu ja perjantaina historiallinen hetki kuunnella ensimmäistä kertaa ”livenä” kuninkaan ensimmäistä puhetta. En minä mikään monarkkifani ole tai seuraa yleensäkään mitenkään tarkasti heidän elämäänsä, mutta historiasta pitävänä, oli mukava olla hetkessä, jonka tietää olevan historiaa.

 

Eilen järvellä oli aamusta sumua, koska vesi oli lämpimämpää kuin ilma. Päivällä lämpö kohosi hetkittäin jopa 17 asteeseen. 



Lauantaina oli sumua mökillä ja matkalla kaupunkiin.



Tänään ei sumua ollut, yöllä taisi olla lämpimämpää tai sitten vain heräsin liian myöhään. 

Kävin poimimassa omaksi iloksi maljakkoon auringonkukkia luvan kanssa paikalliselta auringonkukkapellolta. Oli aika huikea kulkea siellä auringonkukkien keskellä.
 

Asiasta aidan seipääseen… Kirjoitin taannoin ostaneeni laventelin tuoksuisia roskapusseja. Aww ne oli ihania. Ei tuoksu niinkään, vaan tuo kokonaisuus iso pussi ja nuo pussin sylkevät kantokahvat. Musta noi on aivan liian hienoa ja roskapusseiksi 😁.



 Nyt kulutan sunnuntaita sohvalla, ihan laiskotellen ja viettäen aikaa Vera Stanhopen kanssa.  Brittidekkarit on ihan huippuja.


Kommentit

  1. Sumut ja auringonkukat on hienoja. Pitäisi minunkin kiskoa itseni kukkamaille. Liikaa käytän aikaa Koirapojan voinnin kyttäämiseen. Vera Stanhope on huippu. Yritän katsoa aina koko tarinan putkeen areenasta. Viikon väli jotenkin latistaa juonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirapoika on tärkeä ja tärkeistä pitää huolehtia.

      Mä oon katsonut tota Veraa Britboxilta, niin on voinut ahmia sarjan. Nyt katselen Helsinki-Syndroomaa Areenasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli