Sunnuntaista tiistaihin

Viikonloppu meni aika lailla lepäillessä. Sain perjantaina ensimmäisen Herceptin piikkini ja väsymys tuntui olevan ”minun” oireena. Lauantaina toki hiukan ulkoilin ihanassa auringon paisteessa jaksamisen mukaan. 

Nautin viikonloppuna myös auringon laskusta ja kynttilöiden valosta.



Tänään olin hiukan pirteämpi kauhean aamuhuimauksen jälkeen ja cityreippailin eli kävin vähän kauempana kävellen kaupassa ostamassa pari kevyttä juttua.

Huomenna on jännä päivä, sillä säderalli alkaa ja valehtelisin jos väittäisin ettei jännitä. En tiedä miksi tämä säädetyssä tuntuu vaikealta, ehkä se on tuo hengitystahdistus. ”Sydämen ja keuhkojen sädeannosten pienentämiseksi hoito voidaan antaa hengityspidätystekniikalla (DIBH = deep inspiration breath hold)” eli sädetyksen aikana pidätän hengitystä tietyissä jaksoissa. Kai sitä pelkää, että jotenkin mämmää ja ei pysty olemaan hengittämättä riittävän kauan. Kuvaus ja annossuunnittelu käynnillä tosin hoitaja sanoi, ettei tuota voi mämmätä vaan automatiikka reagoi, jos hengitystä ei pysty riittävästi pidättämään.

Nyt ei auta muu kuin mennä nukkumaan, että huomenna jaksaa 💪 

Kauniita unia!


.

 


Kommentit

  1. Kaikki meni kuitenkin hyvin, eikö niin?
    Olen ollut poissa läppäriltä, puhelin eikä tablettikaan oikein ole suostunut yhteistyöhön feedlyn kanssa ja mulla on mennyt hermo, siksi olen taas "jäljessä".
    Oltiin ilmeisesti samassa talossa samana päivänä, tiistaina? Mursu jätti pääovelle 10.30 ja haki pois vähän ennen 12.
    Tsemppiä sädetyksiin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki meni oikein hyvin. Samassa talossa ollaan oltu, vielä samaan aikaankin. Minulla alkoi hoito klo 10.30. Olin toisella puolella taloa ja kuljin ”sivuovesta”. Ramppaan siellä päivittäin kolmen viikon ajan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli