Turinaa

Torstaina piti kirjoittaa, mutta sunnuntaissa ollaan.

Torstaina satuin sopivasti keskelle penkkari hulinoita. Oli upea seurata nuorten riemua. Elämä edessä ja sillai…

Perjantaina kävin säteiden jälkeen taas moikkaamassa karvakamua.

Vähän kädettömämpi emäntä mämmäili ja kaatoi vesilasin uunin käyttöhjeiden päälle. Koetin sitten olla vähän kätevämpi ja laitoin talouspaperin paloja vihkosen väliin ja onnistuin kuivattamaan vihkosen niin, etteivät sivut jääneet kiinni toisiinsa.


 
Kokeilin tehdä pyörivän kuvakollaasin, mutta siitä taisikin tulla video eli vielä pitää vähän opetella…

Lauantaina pääsisin pitkästä aikaa mökille. Jossain kohtaa loppusyksyä meinasin tulla täällä mökillä yksin ollessa vähän mökkihöperöksi, mutta nyt kun on ollut kaupungissa kaipaa tänne. Kun saan sädejakson päätökseen ja kevät vähän etenee tulen tänne viikolla taas itsekseni.

Kliivia oli järjestänyt mukavan yllätyksen. Se kukkii niin kauniisti!

 

Lauantai oli muutenkin upean aurinkoinen päivä. Illalla ilman viiletessä oli upea kuunnella jäiden murinaa ja paukkumista. Täytyy todeta, että olisi ollut aika epämiellyttävää olla sellaisessa metelissä liikkumassa jäällä. Harvoin olen kuullut sellaista pauketta.

Iloa ja valoa alkavaan viikkoon!





Kommentit

  1. Jää osaa kyllä olla aika uhkaava joskus. Muistan, kun Kotkassa asuessa käveltiin sellaisella äänekkäällä jäällä. Pelotti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli