Viikonloppu ja maanantai monenlaista mukavaa

Viikonloppu alkoi perjantaina yhdistyksen vuosikokouksella sekä parin ystävän 50v juhlilla. Ukkokulta kävi noukkimassa minut juhlista kyytiin ja kurvasimme iltamyöhällä mökille. 

Lauantaiaamuna oli kiva herätä mökillä. Tosin heräsin pieneen päänsärkyyn. Ei sovi valvominen vanhalle tai sitten 1,5 lasillista viiniä oli liikaa. 

 

Onneksi selvisin päänsärystä ja lauantaina ehti puuhailemaan monenmoista. 


Kävimme muun muassa pyörähtämässä mökkipaikkakunnan antiikki&rompevintillä, jossa oli vaikka mitä. Kierrellessä ja kaarrellessa ihmeteltiin monia tavaroita. Mukaan ei tällä kertaa lähtenyt kuitenkaan mitään, mutta luulen, että kun jossain kohtaa pääsen myymälään itsekseni, saattaa jotain löytyä 😀






Sunnuntaina oli aika ankea ilma, illalla tosin tuli upea iltataivas. Suopursun kukinta on taas lähempänä. Vasemman puoleinen suopursu on eiliseltä (sunnuntai) ja oikealla kuva tiistailta.


Meidän piti lähteä mökiltä sunnuntaina ajoissa, ei maltettu. Maanantaina lähdimme kukon laulun aikaa kohti kotia tai itseasiassa minä suoraan töihin kun olin fiksuna tyttönä ottanut kaikki tavarat matkaan. Ennakointi onnistuu silloin tällöin.

 

Maanantai alkoi heti kasilta tiimipalaverilla. Sitten oli monenlaista askarta ja työtä. Työpäivän jälkeen vanha tiimini kokoontui juhlimaan kollegan kuuskymppisiä. 
Ohjelmassa oli ohjattua vesivärimaalausta ”mitä ohjeitaantaisit itsellesi vuoden päästä tähän hetkeen” ja maalaus sai (suositeltiin) olla abstrakti. En tiedä mitä ohjeita itselleni lopulta annoin, innostuin väreistä. Lopuksi kävimme syömässä nepalilaista ruokaa. Meidän vanha tiimi teki yli 10 vuotta tiivisti työtä saman asian äärellä ja vaikka meidät on hajautettu ja osan työtehtävät ovat muuttuneet, olemme edelleen tiivis porukka. Osan kanssa toki työtkin arjessa kohtaavat edelleen 🧡 



Kommentit

  1. Sulla on piisannut ohjelmaa. Kivaa sellaista. :)

    VastaaPoista
  2. Voih, mun eka kesätyöpaikka 😘😉 - vähän se on muuttunut niistä ajoista kun siellä olin, vuonna kivi ja nakki.
    Suopursun tuoksun voin melkein tuntea, sitä kyllä vähän kaipaan, meillä kun ei sitä tässä lähellä ole. Pitää viikonloppuna lähteä "merta edemmäs kalaan", jotta löydän tuon ihanan tuoksun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska sattuma. On ilmeisesti ollut aika iso työllistäjä paikkakunnalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toipumista

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli