Elokuu puolessa
Työt alkoi viime viikolla ja aika mukavasti on lähtenyt käyntiin. Syksy on haasteellinen, on määrää, ja pitää ottaa paljon uusia (ja niitä vanhojakin) asioita haltuun, mutta onneksi asiat on mielenkiintoisia. Helpottaa hurjasti, kun voi tehdä osin etänä ja muutenkin päiviä tauottaa tarvittaessa. Muutamana päivänä olen pitänyt päivällä parin tunnin tauon ja venyttänyt päivää sitten illasta, ainahan ei toki työt sitä salli.
.
Viikonloppuna tehtiin mökillä todellista slow foodia nyhtöpossua ja ribsejä. Ripsien savustamisessa menee n.6h ja nyhtöpossussa about 10h eli ei parane nälkäisenä aloitella 😄
Iloa ja valoa viikkoon ja jee, viikonloppu on ihan just….
Minä tykkäsin Barbiesta täysillä. Siinä oli kaikkea kivaa, näkyvää ja vihjattua. Minulla on auringonkukat vielä kukkimatta, kun sain kasvimaaherätyksen liian myöhään. Mutta onhan tässä vielä kesää.
VastaaPoistaMäkin tykkäsin. Osa seurueesta me oli pettyneitä, kun heillä oli ollut, niin kovat ennakko odotukset.
PoistaMökki matkan varrella on useampi auringonkukka pelto ja vasta nyt ne alkavat aukeilla. Hauskinta on ollut, että useamman pellon kohdalla havahduin vasta nyt, että ne on auringinkukkaa.
Mustikkasatosi kadehdituttaa (taipuiko oikein..) Äiti kyllä kysyi, kelpaako meille mustikat, jos Tunturiruipelo vielä metsään halajaa; no mikä ettei. Heillä on pakastimet marjoja täynnä, ei enää mahdu. Kysyi puolukoistakin, niistä kieltäydyin, kun ne närästää meitä kumpaakin 😒 - vaan Äitipä mietti, että jos vaihtaakin pakastimessa jo olevia mustikoita puolukoihin eli sillä tavalla ainakin saataisiin mustikoita. Tunturituipeloa, 85 vee!, ei nimittäin pidä metsästä poissa mikään muu kuin kaatosade ja sekin aika heikosti 😄
VastaaPoistaVähän kyllä toisaalta tiedätkö nolottaa, että itse melko lailla 30 vuotta nuorempana ei saa marjoja metsästä 🤦♀️🤦♀️
Puolukkaa on syönyt kaurapuurossa ja se ei ole onneksi närästänyt. Viime syksynä sytojen aikaan kaurapuuro ja puolukat oli pelastus.
PoistaTuo Tunturituipelon sukupolvi on terästä. Nostan hattua heille! Itseä ihan hirvittää missä kunnossa, sitä itse tuossa iässä on, mutta onneksi voin itse tähän jonkun verran vaikuttaa.
Pihlajapuiden kukkakaalit on muuttuneet ihaniksi marjaryppäiksi, ruskaa odotan, syksy on jotenkin niin turvallinen vuodenaika, palauttaa elämään rytmit!! Vitsi kun alkoi tekemään mieli kunnon lihaa... upeaa ja sinnikkyyttä vaativaa kokkausta! Nautiskelin täällä blogissasi kolmen kaffemukin ja kolmen postauksen verran... mustikoitakin meni puuron päällä (äitini poimimia) Sykkivää syyskuuta toivotellen!
VastaaPoistaPihlajat on mulle rakkaita puita 🧡 Tuo kuvauksesi syksystä ”elämän rytmin palauttamaan” on oiva. Sykkivää syyskuuta myös sinne!
Poista