Vauhdikasta elämää
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua…
Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikanen, kun yleensä niitä on kaksi. Kyökkipsykologista sujuvasti pulupsykologiksi 😄
Pari viikkoa sitten löysin punkin mahasta. Tajusin sen vasta punkiksi kun olin nyppäissyt sen 🙈. Yritän muistaa seurailla purema kohtaa. Punkit ällöjä iljakkeita, mutta kai niilläkin joku rooli on…
Uusi haaste : 10000 blogipäivitystä ;)
VastaaPoistaUppalallaa, mulla on tuosta ehkä 12% 😄
PoistaKyösti ja sienet ihania, punkki yäk 🤮
VastaaPoistaKoputan puuta; en oo vuosiin törmännyt punkkeihin, muksuna kun asuttiin maalla tuossa vajaan parinkymmen kilometrin päässä, niin äiti piti aina iltaisin mulle ja meidän koiralle punkkitarkastuksen :) Silloin niitä välillä löytyi, silloin oli uskomus ja luulo, että punkkeja tulee lepistä, meilläkin kasvoi paljon leppiä siinä missä mä leikin ja missä koira yleensä oli.
Muistan vieläkin yhden punkin mikä oli äidiltä jäänyt koirasta (pitkäkarvainen saksanpaimenkoira eli ei ihme) huomaamatta ja se oli ehtinyt imeä itsenä jo varmaan ihan täyteen verta. Se oli kauhean näköinen, hyi olkoon!
Kahdeksan vuotta sitten otin punkkirokotteen, kun Suomi Meloo pyörähti ihan lähellä itärajaa ja silloin kehotettiin ottamaan rokotus. Niitä rokotteita piti ottaa kolmen sarja ja kun olin käynyt hakemassa apteekista kaksi rokotetta, mulle sanottiin, että ei sitä kolmatta tartte, kyllä ne kaksi riittää, yksikin olis riittäänyt. Grrr..... ei nimittäin silloin olleet mitään ihan edullisia rokotteita.
Mutta eipä näkynyt punkkeja, se oli pääasia - kai ne pelkäsi, kun oli rokotettukin 😅
Muistan muuten tuon leppä uskomuksen. Niissä lepän lehdissä on sellaisia palluroita lienee se tullut siitä. Harvoin olen itsekin törmännyt punkkeihin. Tontin raivausvaiheessa Ukkokulta sai osuman punkista ja nyt minä. Naapurimmekin koiralla on toki ollut useampi.
PoistaKolmanteen punkkirokotukseen pitäisi tilata aika. Yksi punkki on minuun kerran löytänyt.
VastaaPoistaSilloin ennen muuten, siis kun olin lapsi, oli ohje, että punkin päälle piti laittaa voita, siihen se sitten tukehtuu ja tippuu pois. Nykyäänhän niin ei saa tehdä?
PoistaMä en oo vielä ajatellut ottaa punkkirokotusta, ehkä pitäisi. Ainakin 80-luvulla oli tuo ohje tukahduttaa punkki voilla/öljyllä. Nykyäänhän se on tosiaan ehdoton ei.
PoistaEtätöissä tuli minullakin helposti ihan järjettömän pitkiä työpäiviä, onneksi nyt tehdään lähitöitö ja sieltä ymmärrän lähteä ihmisten ajoissa pois. Oli sinulla muuten hyvin käytetty ruokkis! T Saukkis, joka on nähnyt eläissään kaksi punkkia.
VastaaPoistaTotta, työpaikalta tulee poistuttua aikaisemmin, niin ei tarvii muistella miten hälyjen kanssa toimitaan. Meillä tehdään etätöitä paljon. Maanantaisin ollaan koko porukka paikan päällä, muuten sitten enempi tai vähempi etänä riippuen edellyttääkö työt läsnäoloa. Useammin on helpompi olla etänä, niin ei tarvitse etsiä teamseihin neukkaria, meitä kun on useampi samassa huoneessa.
Poista