Toipumista

Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan.

Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.





Kommentit

  1. Voih - olisit vaikka viestitellyt, olis kurjisteltu yhdessä 🧡
    Totta on, että monen pienen asian toimivuuden tai toimimattomuuden huomaa vasta sitten, kun se osuu omalle kohdalle ja niitä pieniä asioita osaa arvostaa sitten ihan eri tavalla.
    Ja vastaavasti kyllä huomaa monen asian turhuudenkin samalla tavalla, samassa tilanteessa.

    Toivottavasti toipumisesi on hyvässä vauhdissa ja toivut samassa tahdissa kevään tulon kanssa; Heikin päivä on jo illassa ja se talven selkä taittunut 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pöllö 🧡 Toipuminen on onneksi hyvässä vauhdissa, pitää vain muistaa välttää äkkinäisiä liikkeitä, olla kurottelematta ja nostamatta liian painavia tavaroita.

      Poista
  2. Toipumismaisemat on kohdillaan - talvi kauneimmillaan ja maissiakin lautasella... miksei me koskaan talvell laiteta maissia, hmm.... kiitos vinkistä! Mieltä löytyy ihan samanlaiset kahvatkin - vai pideikkeeksikö niitä sanotaan! Toipumista toivotellen mielellä päivä päivältä iloisemmalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin tulee itsekin maissia talvella syötyä, mutta niitä oli kesältä mökin jääkaappiin jäänyt ja ne piti syödä ennen kuin menevät vanhaksi.

      Jäin oikein miettimään kumpia ne ovat, pidäkkeitä lienee.

      Poista
    2. Ai kauhia miten paljon tulee kirjoitusvirheitä kännykällä kommentoidessa...
      Olisi kai ne lasit hommattava, että näkisi mitä sitä kirjoittelee... sulla on kyllä hyvä ymmärrys lukea tällaista siansaksaakin...

      Poista
    3. Se on helppoa, kun itse kirjoittaa siansaksaa ja sitä ei yhtään helpota automaattinen korjaus 😄

      Poista
  3. Ne on pahoja asioita psyykelle kun ei saa yksinkertaisia asioita toimimaan kuten sukkien laitto - ainakin minulle koska sitä ei vaan hyväksy että on niin avuttomassa tilassa. Meinasin ostaa apuvälinekeskuksesta sellaisen sukkien laittamiseen tarvittavan härpäkkeen mutta sitten kaveri toi sellaisen roskien ja muiden juttujen keräämisen tarkoitetun "kouran" tai miksi sitä sanoisi mutta sen avulla homma helpottui hieman. Sitten hylkäsin sen kun ostin talvicrocsit, sellaiset missä on vuori koska ne on paljon helpompi sujauttaa jalkaan ja ovat mukavammat kovalla betonilattialla kun askeleet eivät tunnu selkärangassa.
    Liikunta on hyväksi ja nostan sulle hattua että käyt ulkoilemassa mutta ole varovainen ettet kaadu. Se olisi karmeeta jos kaatuisit ja varsinkin tilanteessa jossa äijäs ei olisi kotona.
    Paranemista 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tuon kouran hankintaa ajattelin itsekin. Muutamat itku-potku-ravarit oli tosi lähellä kun tavaroita putosi lattialle. Törmäsin itsekin netissä siihen sukka härpäkkeeseen, näytti tosi näppärältä.

      Oon kävellyt tosi varovasti ja tiedostanut ettei oo ”varaa” kaatua, siksi kenkien kanssa onkin ollut vähän haastetta. Kumpparit tai crocsit olisi olleet helppoja laittaa jalkaan, mutta ne on myös aika liukkaat. Onneksi on nuo yhdet nilkkurit, jotka saa jalkaan pitkän kenkälusikan kanssa.

      Poista
  4. Luonnon rauha edesauttaa toipumisessa, tsemppiä siihen! T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saukkis! Täällä luonnon rauhassa on hyvä toipua.

      Poista
  5. Hyvin oot keksinyt avun kenkälusikasta. Paranemisia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdikasta elämää

Syyskuu meni, lokakuu tuli