Toukokuu, pionit ja pieniä muutoksia

Toukokuu alkaa olla lopuillaan – jälleen kerran ihan kuin huomaamatta. Vaikka vuodenaikojen vaihtuminen, eikä ajankulun nopeus, ei enää pitäisi yllättää, niin silti se jollain tavalla aina tekee sen.

 Viikonloppuna vietimme ihanan illan naisporukalla mökillä: saunaa, uintia, juttelua ja pieni kokouskin siinä sivussa. Tunnelma oli lämmin ja rento. Sain ihanat pionit tuliaisiksi – yksi oli jo auennut upeasti, ja veikkaan, että keskiviikkona, kun seuraavan kerran suuntaan mökille, koko kimppu on täydessä loistossaan. Pionit osaavat aina tehdä vaikutuksen.

Mökillä lintulaudan elämä jatkuu vilkkaana. Olen toivonut, että tarjoamalla helppoa ruokaa käpytikat pysyisivät poissa tekemästä tuhoja – ja ainakin toistaiseksi se on toiminut! Viikonloppuvieraina kävi komea punatulkku pariskunta, mutta vakiokävijöitä ovat tutut Jackit (kaksi käpytikkaa) sekä pieniä tirppoja kuten tali- ja sinitiaiset sekä kirjosieppo. On ilo seurata tätä pientä pihayhteisöä.

 Kliivia päätti kiittää mullanvaihdosta kukkimalla – toistamiseen saman vuoden aikana! Edellinen kukinta oli tammikuussa, ja nyt se yllätti uudelleen. Pieni asia, mutta toi suurta iloa.

Töissä on käynnissä kevätsiivousta muistuttava järjestelyoperaatio. Jokainen siivoaa omaa huonettaan, ja ensi viikolla ratkeaa, kuka saa pitää työpisteensä ja kuka joutuu vaihtamaan paikkaa. Pientä jännitystä ilmassa – kutsumme tätä "tuolileikiksi". Otin siivouksesta kaiken ilon irti, ja samalla kertyi ihan mukavasti askelia. 

Jäin ”iltavuoroon”, jotta sain rauhassa ottaa ilon irti siivouksesta ja kuunnella musiikkia. Keskiviikolle jäi vielä työpisteen viimeistelyt.

Kevät tuo aina mukanaan uuden alun tuntua – niin luonnossa, työpaikalla kuin omassa arjessakin. Pysähtyminen näiden pienten hetkien äärelle tekee hyvää