Helteinen Krakova - matkakertomus

Lyhyt matkakertomus Krakovan reissusta

Kesäkuun viimeisenä päivänä pakkasimme laukut ja suuntasimme ystäväni kanssa muutaman päivän lomalle Krakovaan. Suomessa oli vielä koleat kelit, mutta Krakovassa meitä odotti täysi helle. Matkaseurani rakastaa aurinkoa – minä taas etsin mieluusti varjoa. Reissun aikana monasti istuimme, toinen paahtavassa paisteessa, toinen piilossa puiden suojassa, jalat väsyneinä mutta fiilis korkealla.

Krakovan vanhakaupunki on täynnä historiaa ja kauniita rakennuksia, mutta erityisesti tykkäsin sitä ympäröivästä 4,5 kilometrin pituisesta puistovyöhykkeestä. Aikoinaan siinä sijaitsivat kaupungin puolustusmuurit, mutta nykyään alue toimii virkistyskeitaana paikallisille ja turisteille. Kävelimme pitkin varjoisia polkuja ja ihastelimme kaupungin rauhallista tunnelmaa keskellä vilkasta kesäpäivää. Pysähdyimme myös nauttimaan latesta ja jäätelöstä.

Eräällä puiston penkillä kohtasimme kaksi merkittävää matemaatikkoa – tai ainakin heidän patsasversionsa. Penkillä istuvat Stefan Banach ja Hugo Steinhaus, joiden jalanjäljissä syntyivät muun muassa Banachin avaruus ja matemaattinen analyysi. Penkkiin kaiverretusta kaavasta en ymmärtänyt mitään.

Reissusta lähetin postikortin veljelleni, joka entisenä postimiehenä odottaa reissusta korttia. Otinpa kortin lähettämisestä jopa kuvan todisteeksi! Nykyään tulee lähetettyä liian vähän kortteja, pitäisi ryhdistäytyä. Tuliaisostokset jäivät vähäisiksi… Ostin itselleni palapelin ja lapselle soittorasian, joka soitti Star Warsin tunnusmusiikkia.

Ja kyllä, jos satut olemaan Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmien ystävä, ymmärrät varmasti, miksi ikuistin TOI TOI -käymälän.

Krakova on kaunis kaupunki, jossa on paljon kukkia tai ainakin meidän reitillä niitä oli paljon.

Ruoka on pakko mainita, sillä reissussa syödään aina hyvnhyvin! Hotellimme tarjosi herkullisen ja monipuolisen aamupalan, johon kuului muun muassa tuorepuuroa. Reissussa maistelimme tuttuja ruokia kuten pastaa, toastia ja ehkä maailman parasta rullakebabia. Söimme myös paikallisia erikoisuuksia kuten leipään tehtyä muhennosta ja täytettyjä jauheliharullia Gnocchien kera– molemmat annokset olivat tuhteja ja täynnä makua.

Yksi hauskimmista tavoista tutustua Krakovaan oli pieni golfkärry, joka vei meidät turistikiertoajelulle. Suuren plussan ansaitsee se, että kierroksella oli saatavilla suomenkielinen opastus! Kuljettajanamme toimi räväkkä nuori nainen, joka johdatti meidät juutalaiskortteliin, entiseen gettoon ja vanhankaupungin kohteisiin. Kierros päättyi Wawelin linnaan, vaikkei siitä lopulta tullutkaan yhtään kuvaa tuohon kollaasiin. Lisäänkin loppuun pari kuvaa.

Maailman suolaisin elämys – Wieliczkan suolakaivos

Yksi koko reissun vaikuttavimmista kohteista oli Wieliczkan suolakaivos, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Krakovasta. Tämä UNESCOn maailmanperintökohde (-78) on yksi maailman vanhimmista suolakaivoksista ja toimi yhtäjaksoisesti yli 700 vuoden ajan.

Kaivoksessa kaikki oli tehty suolasta: kappelit, patsaat, koristeet ja jopa kristallikruunut. Laskeuduimme 135 metrin syvyyteen lähes 8000 rappusta. Kaivoksessa ei saanut kulkea kuin oppaiden kanssa ja en yhtään ihmettele, sinne eksyisi helposti. Tunnelit jatkuvat jopa 327 metrin syvyyteen, ja kokonaispituutta niillä on noin 300 kilometriä.

Itselleni erityisen mieleenpainuva oli tarina kaivoksessa työskentelevistä hevosista. Viimeinen hevonen oli kaivoksessa vuoteen 2002 asti. Hevoset laskettiin kerran alas – ja viettivät koko loppuelämänsä maan alla. Vaikka niitä kohdeltiin hyvin, ajatus suljetusta elämästä maan alla oli silti hieman haikea.

Lopuksi

Krakova yllätti monella tapaa – kaupungin kauneus, kulttuuri, historia ja makuelämykset jättivät jälkensä. Vaikka helle piinasi ja varjoa sai välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa, oli matka täynnä hetkiä, joita muistelen hymy huulilla. Kohteena Krakova oli edullinen. Siellä oli helppoa ja edullista liikkua julkisilla (bussi, ratikka ja juna).

Ensi kerralla ehkä varaan vähän enemmän aikaa, oli puhetta, että lähdemme lapsukaisen kanssa jossain kohtaa Krakovaan, sillä tällä reissulla jäi Auschwitz-Birkenaun museo käymättä. Siellä olen halunnut käydä, vaikkakin tiedostan, että käynti on rankka, mutta mielestäni silloin tapahtunutta ei saa unohtaa - ettei kaameudet toistuisi.

Tässä muutama kuva, jotka olisivat vielä voineet olla kollaasissa.

Tuollaisia keltaisia ”golf-kärryjä” oli paljon.

Wawelin linnaa….

  

Paikallinen pulu tuli kysymään kuulumisiani ja lähetteli terveisiä Suomeen.

 

Keskusaukiolta

 

Puistosta