Keski-ikäisen naisen elämää iloinen ja suruineen. Tällä hetkellä elämään vaikuttaa vahvasti 7/22 saatu rintasyöpädiagnoosi hoitoineen.
Sienessä
Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
-
Tänään kipaisin metsään työpäivän jälkeen. Päivä oli hektinen useine Teams-palavereineen, joten päätin, että metsään on päästävä, etenkin kun ulkona oli upea auringon paiste.
Suppiksia löytyi metsästä sopivasti keittoon.
Metsäretki kävi myös kunnon kohotuksesta, rasvanpoltosta puhumattakaan..
Hieno saalis. Minä en viitsi edes etsiä sieniä, vaikka niistä tykkäisin. Koirapojan kanssa metsissä löntystelen, mutta ajatukset vaeltaa omia ratojaan. Ei tule sieniin keskityttyä.
Komea sienisato ja herkullinen! Yhtään suppilovahveroa en ole nähnyt, mutta enhän minä osaa sieniä etsiäkään. Myrkylliset kyllä huomaan ja niitähän riittää... Metsässä on aina mukava liikkua ja rentoutua.
Viime viikolla mieli oli vähän painuksissa yksin kotona toipuillessa, kun Ukkokulta oli työreissussa. Surkea olo tuntui varmasti paljon surkeamalta tästä syystä. Nyt on Ukkokulta tullut kotiin ja muutenkin alkaa helpottamaan. Tosin monta viikkoa vielä pitää olla varovainen, eikä saa nostella tai rehkiä. Sitä huomaa vasta tällaisessa tilanteessa miten, ne normi-arjessa helpot asiat (esim. sukkien ja kenkien jalkaanlaitto) joskus vaikeita. Luojan kiitos mulla on pitkävartinen Ikean kenkälusikka ja nilkkurit niin pääsee ulos tassuttelemaan. Muutaman päivän olen ollut toipumassa täällä mökillä nauttien luonnon rauhasta. Pientä kävelyä mökkitiellä. Tänään tein kävelyn vähän pidemmällekin ja heti piti nukkua päikkärit.
Kuten veikkasin syksy on hetkistä aikaa ja työpäivät venyy. Olen viikolla aika paljon itsekseni kotona kun Ukkokulta on töissä, joten sitä on niin helppoa jämähtää työpöydän ääreen. Keskiviikkona havahduin klo 19.50, että pitää lähteä saunaan. Olin aloittanut työpäivän aamusta jo kasilta. Päivän tosin katkaisi puolen tunnin ruokkis, jolla singahdin markkinoille ostamaan perunaa, porkkanaa ja kukkia. Muutama vaate tuli ostettua… Meidän Kyösti kasvaa. Eka kuva otettu 21.8 ja toka kuva reilu on viikon vanha. Kyösti on kasvanut kohisten ja päätä lukuunottamatta alkaa olemaan ison pulun ”karvoissa”. Siitä vaan ei meinaa saada kuvaa 😄 Olin jotenkin kuvitellut, että saan ihastella kun se tepsuttaa ympäriinsä, mutta se kyyhöttää pesässä aikalailla. Kun vanhemmat tulee ruokkimaan, se tulee pesästä, mutta menee jemmaa heti kun kun huomaa liikettä. Kyösti on tarkka silmäinen, vaikka kuikin olkkarin perältä, niin se huomaa mut. Veikkaan, että arkuus juontaa juurensa siitä, että on ainoa poikane
Hyvää ystävän päivää blogiystävät! Arki rullaa taas normisti. Aamun rutiineihin on tullut vaihteeksi puuro. Pakastetut marjat ja kaurahiutaleet veden kera mikroon. Avot on hyvää, helppoa ja nopeeta! Ihastuin noihin muhkupipoihin. Ne on niin ihanan helppo ja nopea neuloa. Yks valmis pipo, yks puikoilla ja kolmanteen on langat… . Säärystimetkin on puikoilla, mutta niitä on tullut purettua jo pariin otteeseen kun on tullut häslättyä palmikon kanssa, joten työ on hetken ”jäähyllä”. Nyt on iskenyt neuloosi! Kun ei ollut hilloa, mutta oli mansikoita, niin laskiaispulla onnistui näpsästi.
Hieno saalis. Minä en viitsi edes etsiä sieniä, vaikka niistä tykkäisin. Koirapojan kanssa metsissä löntystelen, mutta ajatukset vaeltaa omia ratojaan. Ei tule sieniin keskityttyä.
VastaaPoistaMetsässä on ihana ihan löntystelläkin.
PoistaKomea sienisato ja herkullinen! Yhtään suppilovahveroa en ole nähnyt, mutta enhän minä osaa sieniä etsiäkään. Myrkylliset kyllä huomaan ja niitähän riittää... Metsässä on aina mukava liikkua ja rentoutua.
VastaaPoistaMeidän lähimetsässä on muutama varma suppis paikka, josta löytyy aina jos ei kukaan ole ehtinyt poimia.
VastaaPoistaItse poimin oikeastaan vain suppiksia ja kanttarelleja.