Keski-ikäisen naisen elämää iloinen ja suruineen. Ympärivuotinen mökkeily on iso osa elämääni.
Sienessä
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
-
Tänään kipaisin metsään työpäivän jälkeen. Päivä oli hektinen useine Teams-palavereineen, joten päätin, että metsään on päästävä, etenkin kun ulkona oli upea auringon paiste.
Suppiksia löytyi metsästä sopivasti keittoon.
Metsäretki kävi myös kunnon kohotuksesta, rasvanpoltosta puhumattakaan..
Hieno saalis. Minä en viitsi edes etsiä sieniä, vaikka niistä tykkäisin. Koirapojan kanssa metsissä löntystelen, mutta ajatukset vaeltaa omia ratojaan. Ei tule sieniin keskityttyä.
Komea sienisato ja herkullinen! Yhtään suppilovahveroa en ole nähnyt, mutta enhän minä osaa sieniä etsiäkään. Myrkylliset kyllä huomaan ja niitähän riittää... Metsässä on aina mukava liikkua ja rentoutua.
On vuosi 2025 ja helmikuukin jo melkein puolessa, eikä vielä yhtään blogipäivitystä… Luonnoksissa oli yhteenvetoa vuodesta 2024, mutta sekin oli kesken. Tiivistelmä vuodesta 2024: Päivityksiä oli 64. Luettuja/ kuunneltuja kirjoja 104. Mitä muuta: Leikkaus, 25v hääpäivä, lapsi ulkomailla, Irlannin matka, kinttu. Tammikuussa oltiin pitkään odotetulla 25v häämatkalla pari viikkoa. Viikko rauhallisessa saaressa ( Koh Chang) ja viikko kaupungissa (Pattaya). Yhteistä aikaa, lepoa, lämpöä, aurinkoa ja hyvää ruokaa Thaimaassa ❤️ . Mökillä on ehditty poikkeamaan pikaisesti, mutta ei oikein rauhoittumaan, mutta olen iloinen, että ehdin nähdä kliivian kukkivan. Töihin palattua on ollut melkoista härdelliä kun on ollut uudenlaisia kuvioita, jotka työllistävät ihan uudella tavalla ja ennen kaikkea ovat vieneet kaiken ”ajattelukapasiteetin”. Nyt toivon (ja uskonkin), että arki normalisoituisi ja töiden lisäksi jaksaisi muutakin. Tässä kohtaa vuottaa on perintei...
Nyt on todellista laiskuutta ilmassa blogin suhteen, mutta muuten olen ollut aika aktiivinen ja ahkera. Tällä viikolla, kun melkein kaikki oli töistä lomalla, tein 4 päivää etätöitä mökillä. Pieni työympäristön vaihdos tuntui melkein lomalta. Neljän jälkeen on vielä sen verran valoisaa, että voi ulkoilla. Tosin maanantaita lukuunottamatta sää oli niin umpisurkea, ettei ulkoilu oikein maittanut, vaikka se on enempi pukeutumiskysymys. Jouluna en leiponut joulutorttuja, tällä viikolla leivoin, että sain taikinan pois pakkasesta. Maanantaina jäällä oli vielä vähän lunta, tiistaina oli jo vettä jäällä. Helmikuussa ryhdistäydyin myös menemällä avantoon. Useampana päivänä olen helmikuussa ryhdistäytynyt aktiivisuuden suhteen ja noita yli 200% päiviä on ollut useampikin. Ainoastaan 2 päivänä aktivisuus on jäänyt alle 100%, josta olen ihan ylpeä. Aurinkokin on näyttäytynyt… Toivottavasti sinun helmikuusi on sujunut hyvin!
Hieno saalis. Minä en viitsi edes etsiä sieniä, vaikka niistä tykkäisin. Koirapojan kanssa metsissä löntystelen, mutta ajatukset vaeltaa omia ratojaan. Ei tule sieniin keskityttyä.
VastaaPoistaMetsässä on ihana ihan löntystelläkin.
PoistaKomea sienisato ja herkullinen! Yhtään suppilovahveroa en ole nähnyt, mutta enhän minä osaa sieniä etsiäkään. Myrkylliset kyllä huomaan ja niitähän riittää... Metsässä on aina mukava liikkua ja rentoutua.
VastaaPoistaMeidän lähimetsässä on muutama varma suppis paikka, josta löytyy aina jos ei kukaan ole ehtinyt poimia.
VastaaPoistaItse poimin oikeastaan vain suppiksia ja kanttarelleja.