Villi luonto läpsäisi naamalle — vähän surullisempi juttu

Kesäkuun alussa löysin pulun pesän kotiparvekkeelta. No, kun siellä oli jo munat, ei pesälle voinut enää mitään tehdä. Elelimme sovussa pulujen kanssa. Sain istua parveketuolillani ilman, että heitä häiritsin. Reissusta tullessamme oli ihana huomata poikasten kuoriutuneen. Odotin innolla, että pääsen seuraamaan poikasten kasvamista, aina kun olen kotona. Villi luonto oli toista mieltä… Heräsin tiistaina aamulla ja menin heti katsomaan aamun pulu tilanteen. Siellä oli tilanne päällä, harakka oli raahannut poikaset pesästä ja oli nokkimassa niitä. Sain ajettua harakan pois ja aloin selvittelemään tilannetta, mitä voin tehdä. Huoli poikasista oli kova. Monen soiton jälkeen sain neuvoja ja apuja poikasten kanssa ihanilta vapaaehtoisilta eläinihmisiltä. Huonoksi onneksi kaikki perheen autot oli maailmalla, joten poikasten kuljetuksen kanssa oli haasteita, mutta sain veljeni heittämään minut eläinlääkärille ja klinikkahoitajalle, jotka tarkastivat linnut. Toinen poikasista oli niin paho...