Laiskiaisen trimmaus

Tänä jouluna ei voinut väittää, ettei olisi ollut aikaa tehdä joulua . Lopulta en tehnyt joulua sen enempää kuin aikaisemminkaan, ehkä jopa vähemmän kuin normisti. Vuosi vuodelta kirkastuu ajatus, että joulu tulee hössöttämättäkin ja tärkeintä kuitenkin on, että tekee ne asiat joita jouluunsa haluaa.  Jätin uunin pesun näihin välipäiviin. Perheen ”teini” yllättyi, että lasi on oikeasti kirkas 🙈. Uunin voisi pestä vähän useamminkin, mutta aika inhaa hommaahan tuo uunin pesu on... Kävimme myös retkellä Megamyynti Areenalla, jossa hypistelin mm. lankoja ja nappeja, mutta maltoin mieleni lankojen suhteen, enhän vielä ole päässyt työstämään syksyllä ostamiani lankoja.   En ole tähän ikään mennessä saanut ratkaistua riisipuuro probleemaa eli syönkö riisipuuron voisilmällä vai kanelisokerilla. Aika usein päädyn kuvan kaltaiseen molempi parempi settiin. Välipäivinä olen herkutellut juustoilla, suolakekseillä, viinirypäleillä sekä portviinillä. Perinteisesti os

Walking in the Airin tunnelmin, jossa nuori Aled Jones laulaa aikuisen itsensä kanssa toivotan Sinulle hyvää joulua! Lepää ja nauti!

Edellisestä päivityksestä on jo aikaa... Marraskuuta, kuten koko syksyä on värittänyt armoton työkiire ja uusia kuvioita. Nyt sitten nautin kiireen (ylitöiden) ja uusien kuvioiden tuomasta pitkästä ennätys pitkästä joululomasta. Parin päivän miniloma suurella kirkolla alkoi Samuli Edelmanin joulukonsertilla Kallion kirkossa. Upea konsertti, upea kirkko. Kävin myös katsomassa jouluksi pelejä ja tutustumassa Helsingin kaupungin museon uuteen näyttelyyn Pullopostia Kurvista. Mielenkiintoista ajan kuvausta 60-70-luvun laitapuolen kulkijoista. Karkitonta elämää on nyt jatkunut 150 päivää. Loppu häämöttää, sillä lakko loppunee itsenäisyyspäivänä. Ajatuksena toki pysyä jatkossa kohtuukäyttäjänä, mutta aika näyttää kuinka käy. Perinteisesti totaalikieltäytyminen on ollut helpompaa.

Nää viikot menee hurjalla vauhdilla edelleen. Nyt ei onneksi ole sellaista hässäkkä kiirettä, mutta kiirettä silti riittää. Pitkä joululoma lähestyy päivä päivältä ... ”33 päivää joululomaan on laskin aivan itse”. Uuden opettelu syö energiaa. Asiat ei sinällään ole uusia, vaan prosessin vaihe mitä teen on eri, eli katselen nyt asioita eri vinkkelistä (unohtamatta sitä vanhaa vinkkeliä). Ensilumi saapui eilen, ihan kivaa vielä tässä vaiheessa. Talvirenkaat on vielä vaihtamatta, mutta onneksi ei tarvitse ajaa ihmeemmin. Toiseen autoon pitäisi ostaa kitkojen tilalle nastat, kun perheessä on talvella uusi kuski ja renkaidenvaihtaminen on muutenkin ajankohtainen. Kynttiläkausi on myös avattu ja löydetty uusia muumikeksipurkkeja. Olin mainoksen uhri, sorruin tilaamaan lankoja... entisiäkin olisi ollut 🙈.

Viime aikoina on neulominen alkanut ajatuksen tasolla taas kiehtoa. Kaivelin lankalaatikkoa ja sieltä löytyi muutama yllätys. Keskeneräisiä projekteja, jotka olin jo unohtanut. Tuo entiselle teinille tarkoitettu villapaita on jo toistamiseen jäänyt pieneksi saajalleen. Tein kerran jo tuunauksia eli etuosassa on edellisen unohduksen jäljiltä yksivärinen palkki leventämässä tuota, mutta nyt tekele menee joko purkuun tai paidan saa joku toinen. Tuo pinkkiteräinen pariton sukka on ollut menossa entiselle teinille, mutta tuosta harmaasta sukasta ei minulla ole mitään muistijälkeä kenelle lieneen se olisi menossa.  Taidan jättää nuo hetkeksi hautumaan ja aloittaa jonkun ihan uuden projektin. Mikä se uusi projekti on, on vielä harkinnassa.

Viime päivinä on ollut niin pimeää, että kaivoin kirkasvalon naftaliinista. Josko se auttaisi pitämään edes vähän puhtia yllä. Viikonloppuna on herkuteltu tortilloilla.  Näyttää, että jauhelihaa ois hurjasti, mutta ei, siellä alla on tomaattia, paprikaa ja sipulia. Possu mainitsi blogissaan prinsessan ja herneen. Tämä kuva tuli mieleen Possusta ja korkeasti vuoteesta. Tsemppiä alkavaan viikkoon!

Eilen meni 100 rikki. Nyt olen elänyt 100 päivää karkitta. Herkutta en toki ole täysin ollut, mutta vähemmän olen herkutellutkin. Nyt pitäisi miettiä seuraavaa askelta tai sitten jatkaa vain näin. Aiempien kokemusten perusteella en usko kohtuukäyttöön.

Tämä syksy on ollut muutosta ja kiirettä. Työnkuva ja nimike muuttui kesälomilta palatessa tai työkuva pysyi melkein samana, mutta työnmäärä melkein triplaantui kuin kahden kollegan työnkuva muuttui. Minä juoksin pääkolmantena jalkana koko syksyn ja muut ihmettelivät mitä tehdä. ”Ei menneet nallekarkit ihan tasan”. Kun halusin muutoksen muutosta hain talon sisältä avoinna ollutta uutta tehtävää ja yllätyksekseni tulin siihen valittua. Entistä pestiäni, sitä elokuussa alkanutta, piti jatkaa alun perin vuoden loppuun ja pitää vanhat lomat pois, kun työaikajärjestelmä muuttuu uudessa pestissä, mutta viime viikolla kysyttiin ottaisinko uusia hommia vastaan jo nyt, ja minähän suostuin. Joulukuun lomailen alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta teen tämän 1,5 kuukautta uutta hommaa viraabelina eli ”palaan” joulukuuksi vanhaan hommaan loman ajaksi ja virallisesti uusi pesti alkaa 1.1.2020. Miettikää koko joulukuu lomaa/vapaata eli kerrankin aikaa tehdä joulua ja paljon muuta (tai sitten v

Hyvää Roosa-nauhapäivää (13.10.) ja kansainvälistä tyttöjen päivää (11.10)!

Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Muistetaan pitää huolta omasta mielenterveydestä ja muistetaan kysyä ”mitä sinulle kuuluu?” Itseltä ja muilta! Teeman mukaisesti laitoin tänään vihreää ylle. Kysy, mitä sinulle kuuluu ja luo hyviä suhteita: Arvosta toisia. Ole läsnä, kuuntele ja keskustele. Tue asioita, joita toiset kertoo tekevänsä. Auta muita menestymään. Näytä, että luotat ihmisiin. Pidä välillä hauskaa vailla tavoitteita . (www.mielenterveysseurat.fi) Hyvää maailman mielenterveyspäivää!

Tänään päätin avata glögikauden. Useampaan kertaan olen hypistellyt glögitölkkiä kaupassa, mutta nyt oli oikea aika. Syksyn ensimmäiset kynttilät on vielä sytyttämättä...josko viikonloppuna.

Onko teillä tapana tinkiä? Minä tingin, aina kun on mahdollista 😁. Tänäänkin koin onnistumisen riemua, kun sain tingittyä kengistä 30€. Niille jäi silti ihan kiitettävästi hintaa, mutta olin niin iloinen kun löysin saapikkaat, jotka menevät pölkkyjalkoihini. Minulla ei koskaan ole ollut sirosääri (ukkokullalla on 😂), vaikka olin hoikempikin. Bongasin nuo kengät suurella kirkolla jo pari viikkoa sitten ja tänään oli ”onnikkaa” odotellessa oli 20 minuuttia aikaa ja päätin katsoa vieläkö nuo kengät on poistomyynnissä ja olihan ne 😍. Onnistumisen riemua siis ilmassa 🥳.

Kävin ihmettelemassa vanhalla Arabian tehtaalla miten se on muuttunut ”kauppakeskukseksi. Yli 20v  sitten siellä vielä oli ihan oikeaa tuotantoa, jota jollain opintomatkalla kävimme ihastelemassa tehdaskierroksella. Arabian myymälässä oli kierrätyksen hengessä vintagemyynti hyllyjä. Saat tuoda vanhoja tarpeettomia Arabioitasi ja saat lahjakortin, jolla hankkia uusia ja mikä hienointa joku saa täydentää vintagelöydöillä astiastoaan. Ihastelin taas tuota keltaista Arabian Sunnuntai -astiastoa. Se olisi niin ihanan retro... Samassa rakennuksessa ihastelin Finlaysonin myymälän kantoräsyä, joka on minusta huippukeksintö, joskin turhan kallis. Viikonlopun onnistumisena mainitsisin valaisinprojektin josta suoriuduin ilman sähköiskua ja valokin vielä syttyi. Hetken pähkäilin mitä tehdä kun pistokkeessa on kolme johtoa ja sokeripalassa vain kaksi reikää. Viikonloppuna kävin myös sienimetsässä kohtuu laihoin tuloksin, mutta tuloksin kuitenkin. Kyllä tuosta yhden supikkak

Tänään kauppareissulla näin pari tuttua, Possun ja Pöllön. Siellä ne iloisesti tervehti kaupan hyllyllä. Olipa iloinen yllätys! Samaisella kauppareissuilla huomasin, että paljon käyttämäni mehukeiton kuosi on vaihtunut. En tiedä, mutta jotenkin tuo kuosi on retro, tulee lapsuus mieleen.  Kumman tölkin sinä valitsisit?

Mihin syyskuu katosi, kuka sen vei? Harva se viikko ihmettelen ajan kulua, mutta syyskuu meni ennätysnopeaan. Taidan luovuttaa tuon ajan kanssa. Nykyään on vain maanantai (no niin työviikko alkaa), perjantai (jee viikonloppu) ja sunnuntai (plääh huomenna töihin). Syyskuu meni karkitta ja vähin herkuin, mutta vaa’asta sitä ei voi nähdä 😔. Tällä hetkellä on menossa karkittomuuspäivä nro 86. Ensimmäinen joulun merkki, ihana ”poroneule”, on pongattu. Joulua odotellessa... Katsotaan meneekö lokakuu yhtä vauhdilla ja mitä se tuo tullessaan.

Viikko on taas humahtanut. Kolme päivää olin työkeikalla suurella kirkolla moninaisissa asiakastapaamisissa.   Viikon varrella (töiden ohella) istuin ratikassa, söin sushia pariinkiin otteeseen ja törmäsin Eero Aarnion ihanaan Poppyyn, jota hetken kuvittelin Poniksi. Hevosihmisenä häpeän 😂. .   Viikonloppuna pääsin kokoustamaan vanhassa perinne talossa. Voi, että mitä lapsuudenmuistoja maalta pomsahti mieleen. Haaveilen niin tuollaisesta mökistä.

Syyspäiväntasauksena saa viimeistään vilkuttaa heipat kesälle. Aamulla oli auton ikkuna jo jäässä, itseasiassa jo viime viikolla parina aamuna pääsi raappaamaan parkkikiekolla. Pitäisi kaivaa raapat ja lumiharjat esiin, ettei talvi yllätä autoilijaa tosissaan.

Tämä päivä on mennyt laiskotellen. Viikko oli niin hurjan hektinen ja yrityksestä huolimatta unet jäivät aika vähiin. Tsemppasin yöunien maksimoimiseksi ja menin useampana iltana nukkumaan ennen yhtätoista ja nukahdinkin ihan hyvin... mutta sitten heräsin kuin nakutettuna 4-5 välillä, eikä unta ei enää tullut. Hiukan jurppi, kun tavoitteena olisi saada nukutuksi sen seitsemän tuntia. Ainoa mitä tänään tein oli tavaroiden nosto lattialta, että sain Maurin töihin. Se ahkeroi minunkin edestä. Kävin myös poimimassa tomaatin raakileet, jotka tosin varmaan jo ehtivät paleltuakin kun muutamana yönä oli aika kylmää. Vielä yksi pieni kesäkurpitsakin löytyi. Sato jäi kovin pieneksi, sillä muutamaa aiemmin poimittua tomaattia lukuunottamatta tuossa on koko kesän sato.

Ennen ärsytti sunnuntai kun tiesi pitkän työviikon olevan edessä, nyt kuuluu vaan viuh ja viikko on mennyt. Huomenna on jo torstai. Tänään oli hyvä päivä kiireestä huolimatta. Keskiviikon aamupuuro. Ja päivän löytö ihana Muumilaakson kartta keittiöpyyhe. Haaveilin samasta kuviosta torkkupeikkona, mutta se oli turhan hintava ja toisaalta sille ei olisi ollut ”paikkaa” siksi tuo keittiöpyyhe erityisen mukava löytö.

  Tiistai alkoi arkiseen tapaan puurolla töissä. Aamulla keittelen kotona kaffeet ja aamupuuron nautin töissä, jos on sellainen aamu, että olen työpisteessä, usein olen maailmalla. Syksy on saapunut ja pikku hiljaa pitää aloittaa lämmityskausi. Takkaa on kiva lämmittää kun lämmön lisäksi saa tunnelmaa. Possulta sain vinkin virran hakuun. Tässä vähän viritelty versio Possun linkin akkujen latauksesta. Laitoin vähän sähköä selkään tuolla TENS-laitteella. Josko selkäkivun helpotuksen lisäksi saisi muutenkin virtaa.

Tänään vein töiden jälkeen 50/50 myyntiin kolme ostoskärryllistä tavaraa. Uskomattomalta tuntuu, että tuollaisen tavara määrän poistaminen ei näy missään. Tuo 50/50 palvelu on oikein näppärä kun itse ei tarvitse muuta tehdä kuin kerätä tavarat ja viedä ne paikan päälle. Toki enemmän niistä saisi itselle, jos itse hinnoittelisi, varaisi pöydän ja kävisi järkkäilemässä pöytää päivittäin. Kun tavoite on lähinnä päästä turhasta tavarasta eroon tämä on oikein sopiva tapa Laiskiaiselle. Aika paljon laitoin pois vaatteita, eritoten niitä ”sitku” merkkisiä. Joitain arvokkaimpia toki jätin (Marimekkoa) niistä jos luovun myyn ne sitten yksitellen. Tosin tein virheen kun tavaroita viedessä menin kiertämään kirpputoria. No, onneksi mukaan ei lähtenyt kuin ”Taru sormusten herrasta lautapeli, joka oli mielestäni löytö. Hinta ei ollut kuin 6€ ja peli oli kuin uusi. Toinen löytö oli suodatin akvaarioon 2€, sekin oli todella hyvä kuntoinen. Muutama nostalgia kuvakin myynnissä olevista

Viikonloppuna olen ladannut akkuja tulevaa viikkoa varten. Töissä on kiire, jolle ei loppua näy. Viikolla töiden lisäksi ei juuri muuta jaksa, mikä on melkoisen tylsää. Onneksi on tuo nettijumppa systeemi, tulee edes jumpattu muutaman kerran viikossa kotona. Mihinkään jumppaan lähtemiseen ei paukut riittäisi. Viikonloppuna olen ihastellut syksyistä luontoa ja etsinyt sieniä laihoin tuloksi. Kurjilla näytti olevan melkoinen muuttosesonki, sillä useampi iso kurkiaura lensi pihan yli. Pohjoinen ilmavirtaus näytti siivittävän niiden muuttoa. Ensimmäinen tomaatti näyttää kypsyneen, loput täytynee poimia vihreinä, mutta vielä ajattelin niiden saavan olla ulkona. Kesäkurpitsakin antoi satoa. Ruukussa kasvaneena nuo omani jääneekin pieniksi. Karkitta mennään edelleen. Wuhuu tänään tuli 70 päivää täyteen. Moni blogiystävistä on innokkaita kutojia, joten pitää tähän loppuun laittaa menovinkki. Sukankudonnan SM-kilpailut pidetään Orimattilassa. Siellä näkyy olevan  yksilö- ja jouk